Pahasilmä
J. Pekka Mäkelä
360 s., Like 2021
Kustantajan kirjasivu
e-kirja
äänikirja
Osallistuin jokunen vuosi sitten Kulttuuriyhdistys Korpin Ristiinassa järjestämälle viikonlopun mittaiselle käsikirjoituskurssille. Kurssia varten olin luonnostellut hieman Mihail Bulgakovilta innoitusta saaneen käsikirjoitusluonnoksen nimeltä Vastahakoinen paholainen, tarinan pienellä nimettömällä paikkakunnalla asustelevasta hiirulaismaisesta pankkivirkailijasta, jolla on yliluonnollisia kykyjä, joita hän yrittää olla parhaansa mukaan käyttämättä. Myöhemmin lähetin muokatun, työstetyn ja parannellun käsikirjoitusehdotelman erääseen kilpailuun, jossa se ei menestynyt.
Tarkoitukseni oli ollut jatkaa Hunanin jälkeen hitaasti edennyttä Alshain-pentalogiaani, mutta Vastahakoisen paholaisen tarina alkoi vaivata mieltä yhä enemmän. Miten ihmeessä käsikirjoituksen päähenkilö oikein oli päätynyt sinne missä oli, mikä sai hänet pelkäämään niin kovasti yliluonnollisia voimiaan? Pohdiskelusta alkoi vähitellen muotoutua eräänlainen ”prequel”, romaani-idea, joka kulki pitkään (edelleen Bulgakov-henkisellä) nimellä Wolanda.
Jo Vastahakoinen paholainen sijoitti tapahtumien alun 1990-luvun helsinkiläiseen opiskelijaelämään, joten minulla oli tilaisuus ujuttaa käsikirjoitukseen aines josta olin halunnut kirjoittaa jo pitkään: PortaCom. Tämä Helsingin yliopiston sisäinen keskustelujärjestelmä toimi sosiaalisena mediana jo toistakymmentä vuotta ennen kuin koko sosiaalisen median käsitettä oli keksitty. Alunperin yliopiston ATK-keskuksen tiedotus- ja neuvontakanavaksi hankittu ruotsalainen ohjelmisto tarjosi mahdollisuuksia keskusteluun, kinasteluun, väittelyyn ja kaikkeen muuhun mihin olemme sosiaalista mediaa sittemminkin käyttäneet. Olen itsekin tutustunut moneen rakkaaseen ystävääni alkuaan PortaComin keskustelujen kautta.
Kustantajan kanssa keskustelujen jälkeen alkoi olla ilmeistä, ettei Wolanda ollut kovinkaan onnistunut eikä mieleen jäävä nimikandidaatti. Varhaisten käsikirjoitusversioiden Bulgakov-viittaukset eivät edes toimineet erityisen hyvin, joten ne saivat siirtyä syrjään. Pienen pähkäilyn jälkeen romaani sai uuden nimen Pahasilmä. Muutamien käsikirjoitusversiokierrosten ja kustannustoimittajan kanssa käytyjen palaverien pohjalta syntyi ajatus yhdistää ”prequel” alkuperäiseen elokuvakäsikirjoitusideaan, josta tuli – melkoisesti muokattuna ja alkuperäisestä poikkeavan näkökulmahenkilön silmillä tarkasteltuna – romaanin ”nykyisyys”, jonka kautta aikaisempia tapahtumia ja ennen kaikkea niiden seurauksia tarkastellaan.
Pahasilmä on ensimmäinen romaanini, joka julkaistaan myös äänikirjana. Siinä suhteessa ei ehkä ollut kovinkaan kaukonäköistä lomittaa kirjan lukuja väliin pitkilläkin PortaComin ja uudempien sosiaalisten medioiden keskusteluilla. Onneksi äänikirjan toteutus on kuitenkin ammattilaisten käsissä, ja näistäkin teksteistä saadaan kuunneltavia ja (toivon mukaan) nautittavia.
