Alshain
J. Pekka Mäkelän toinen romaani ilmestyi 19. elokuuta 2006
Ihminen on levittäytynyt avaruuteen, aina muihin aurinkokuntiin asti. Kaukaisin siirtokunta sijaitsee meren miltei kokonaan peittämällä planeetalla, joka kiertää Alshain-nimistä tähteä lähes viidenkymmenen valovuoden päässä Maasta, Kotkan tähdistön suunnassa. Silläkin on jo takanaan vaiheikas historia vallankumouksineen, kapinoineen ja ihmiskohtaloineen.
Viisi kertojaa - Maasta juuri saapunut siirtolainen, vakavasti vammautuneen miehen morsian, vanha mies, työtovereidensa murhia selvittelevä poliisi ja nuori merentutkija - katselevat tätä maailmaa oman elämänsä ja oman lähipiirinsä ihmisten kautta. Tähtialuksen putoaminen planeetalle muuttaa näiden ihmisten elämän peruuttamattomasti ja pakottaa heidät kohtaamaan oman elämänsä ja kotiplaneettansa tavalla, jota he eivät ole osanneet kuvitella. Sillä Alshainissa kaikki tapahtuu siellä, minne yksikään ihminen ei katso.
kirjoitusprosessi • uusimmat kuulumiset (blogi) • todellinen Alshain (β Aquilae) • kirjaa inspiroinutta musiikkia • in English
Tähän mennessä tapahtunut...
• noin vuodesta 1989 syksyyn 2004: Syntyy joukko tarinoita ja ideanpoikasia, jotka alkavat vähitellen kietoutua toisiinsa odottamattomilla tavoilla. Niissä tuntuu itävän yhtenäisen kertomuksen henki. Hyvin varhaisessa vaiheessa syntyi myös ajatus sijoittaa tarina nimenomaan Alshain-tähteä (β Aquilae Kotkan tähdistössä) kiertävälle planeetalle. Miksi? En tiedä. Päähänpinttymä - ja se, että kesäisin Alshain on niin helppo nähdä toisena kirkasta Altairia ympäröivistä kahdesta tähdestä (toinen on nimeltään Tarazed, jota kohtaan en ole tuntenut sen suurempaa kiinnostusta). Kyseessä on lähes viidenkymmenen valovuoden päässä sijaitseva tähti, joka on suunnilleen Auringon värinen, mutta elämänsä loppuvaiheisiin edennyt, paisuva, jäähtyvä ja kuoleva tähti.• syksy 2004 - kevät 2005: Syntyy lisää ideoita ja tarinat alkavat elää omaa elämäänsä. Näen unia, joiden henkilöt astuvat sisään kertomukseen: sitruunankeltaista silmämeikkiä käyttävä nainen, jonka hiukset ja kainalokarvat on värjätty punaraidallisiksi, vanha mies joka kävelee joka päivä kilometrien matkan kiivetäkseen vanhan talon katolle katselemaan merelle. Laadin kevättalvella ensimmäiset juonisuunnitelmat ja jätän ideat hautumaan.
• 14. - 30. heinäkuuta: Kirjan suunnittelu muuttuu täysipäiväiseksi. Parin viikon aikana syntyy 30-liuskainen juonisuunnitelma, karttoja, Alshainin kalenterijärjestelmä, aikatauluja ja henkilöhistorioita.
• 31. heinäkuuta - 18. syyskuuta: Varsinainen kirjoitusvaihe. Hyvin suunniteltu on tälläkin kertaa puoliksi tehty: teksti syntyy hyvää vauhtia. Välillä on muutaman päivän katkoja, jolloin ei tapahdu mitään tai kirjoittaminen takkuaa, mutta parhaimmillaan syntyy sitten vastapainoksi jopa luku päivässä. Huomaan hyväksi taktiikaksi sen, että jos saan luvun loppuun illalla, jatkan samaa vauhtia vielä seuraavaan lukuun - edes yhden virkkeen verran. Näin en joudu aamulla koskaan aloittamaan tyhjästä tiedostosta. Kerron taktiikasta graafikko ja sarjakuvapiirtäjä Kivi Larmolalle, joka kertoo noudattavansa samanlaista ideaa: ennen työhuoneesta lähtöä hän laittaa alustalle tyhjän paperin ja suttaa siihen vaaleansinisellä värikynällä (joka ei näy kopioitaessa). Siitä on hyvä jatkaa aamulla.
• 22. syyskuuta: Viimeisten tarkistusten jälkeen ensimmäinen, pikaisesti taitettu versio lähtee sekä kustannustoimittajan että ystävä- ja sukulaispiiristä valikoituneiden "ateljeekriitikkojen" silmäiltäväksi. Ensimmäiset kommentit tulevat jo seuraavan viikon alussa: teksti on luettavaa ja toimii, mutta eräs oleellinen juonielementti töksähtää silmille kirjan lopussa kovin yllättäen ja sen vuoksi myös epäuskottavasti. Vaatii siis hiomista, perustelua, pohjustusta... Mutta silti on helpottunut olo: ennen kuin joku muu lukee kirjan ja kertoo vaikutelmistaan, kirjailija ei voi mitenkään tietää, onko tekstissä minkäänlaista järkeä. Vaikuttaa siltä, että tässä kirjassa on järkeä... ainakin vähäsen.
• 8. marraskuuta: Kustantamon graafikko lähetti yllättäen sähköpostia ja kyseli asioita kaupoille tehtävän ennakkomarkkinointimateriaalin tarpeisiin. En ole kauheasti hiillostanut kustannustoimittajaani, koska syksy on kiireistä aikaa ja viime aikoina on ollut kirjamessuja sun muita tapahtumia - lukekoon rauhassa. Mutta graafikon viestin jälkeen kysäisin kuitenkin Stellalta, mikä on tilanne noin ikään kuin virallisesti. Hän vastasi että kyllä, Alshain on kustannusohjelmassa ja ilmestynee siis tällä tietoa toukokuussa. Virallinen kustannussopimus tehdään sitten, kun hän on saanut työpisteensä muutettua uusiin toimitiloihin. (Kyseessä on siis muutto ahtaahkosta ja kurjahkosta kellaritilasta vähän parempiin toimitiloihin Liisankadulla, eikä muutto sinänsä liity Liken kustannustoiminnan siirtymiseen Otavalle.)
• Alustavana kansikuvaehdotelmana käytetään toistaiseksi tuota ylempänä olevaa kuvaa, joka esittää tähtitaivasta Alshainia kiertävältä planeetalta katsottuna. (Tähtitaivaan kuva on tehty Digital Universe -ohjelmalla, varjokuvat on sitten väkerretty mukaan vanhalla Photoshopilla.) Varjokuvahahmon sormi osoittaa pientä tähteä, joka on meidän Aurinkomme. Tommi väsää kuvaehdotelman pohjalta (toivon mukaan) näyttävän ja kiinnostavan kannen.
• Myös ateljeekriitikkoni ovat kerenneet lukea käsikirjoitusta ja esittäneet erinomaisia kommentteja. Tekstissä on yhtä ja toista hiomista ja höyläämistä, mutta niin tässä vaiheessa pitääkin olla.
• 14. marraskuuta: Eräs aikakausi sai päätöksensä, kun Liken yhtiökokous vahvisti kirjankustannustoiminnan myymisen Otavalle. Vaikka kuulinkin myynnistä vasta puolisentoista viikkoa sitten - samana aamupäivänä kun uutinen julkaistiin - en voi sanoa suunnattomasti yllättyneeni asian saamasta käänteestä. Olen ollut firman kanssa tekemisissä jokseenkin alusta alkaen - paitsi kirjailijana, myös kääntäjänä, pienosakkaana ja muutaman vuoden ajan myös konttorilla työskennelleenä graafikko/kustannustoimittajana. Tuotannon ja henkilökunnan määrän osalta firma on jo ajat sitten kasvanut liian suureksi organisaatiolleen ja toimintatavalleen, joten jotakin radikaalia olisi pitänyt tehdä joka tapauksessa. Nyt turvattiin henkilöstön, kääntäjien ja kirjailijoiden työt, ja toivottavasti Hannukin pystyy luultavasti ottamaan tästä lähin rennommin pienemmän yhtiön nokkamiehenä. Malttaa pitää lomaa ja viettää aikaa perheensä ja harrastustensa parissa?
• Alshainin tuleviin vaiheisiin kaupalla tuskin on ainakaan välitöntä vaikutusta. Rattaat pyörivät, karavaani kulkee ja muita tilanteeseen sopivia kliseitä.
• 29. marraskuuta: Kustannussopimus on tänään allekirjoitettu Liken uudella Liisankadun konttorilla. Samalla sitten vahvistui julkaisuajankohta toukokuuksi.
• Teen parhaillaan käännöshanketta eräälle toiselle kustantajalle. Projektin deadline on tammikuun puolivälissä. Senkin jälkeen on sovittu käännöshanke, mutta välissä kerkiän editoida kustannustoimittajan ja ateljeekriitikoiden kommenttien pohjalta ja usean kuukauden tauon jälkeiseltä ensimmäiseltä omalta lukukerraltani uuden version tekstiä. Tällä aikataululla keritään sitten vielä työstää viime hetken korjauksiakin ennen lopullista taittoa ja painoon lähettämistä.
• Puhuin konttorilla myös muutaman kuukauden pyörittelemästäni ajatuksesta koostaa levyllinen musiikkia kirjan säestykseksi. Ajatushan ei ole maailman omaperäisin, mutta silti... tuo olisi hyvä teema ruveta kehittelemään muutaman vuoden vähemmällä harrastuksella olleita "ambient"-musiikki-ideoitani. Ja ainakin kustannustoimittajani oli sitä mieltä, että tuon kirjan tunnelmiin musiikki saattaisi olla hyvinkin sovelias täydennys. Pitääpä kehitellä ja nauhoitella ideoita. Täytyy myös pohdiskella mahdollisia julkaisukanavia levylle.
• 22. helmikuuta: Asiat edistyvät. Kävin läpi ateljeekriitikoiden kommentit ja laadin tekstistä kakkosversion, jossa on korjailtu ilmiselviä mokia, kömpelyyksiä sekä perusteltu ja pohjustettu paremmin muutamia kirjan loppuvaiheissa esiin putkahtavia asioita. Kustannustoimittaja-Stella pääsee nyt lukemaan kakkosversiota sillä aikaa kun minä käännän välissä muuatta japanilaista romaania (englannista tosin - en osaa japania).
• Samaan aikaan toisaalla... näyttäisi siltä, että kehittelemästäni soundtrack-ideasta saattaa hyvinkin tulla totta. Todennäköinen julkaisija soundtrackille nimittäin on tiedossa, vaikka varmaahan on vasta nimet paperissa.
• Jotta homma toimisi aikataulullisesti ja sekä levy että kirja saadaan ilmestymään samanaikaisesti, täytyy kirjan julkaisua ilmeisesti siirtä elokuun alkuun - sopivasti Finncon 2006:n tietämiin. Tämä tietysti työntää kirjaa aikaan, jolloin sillä on pahempi vaara hukkua syksyn isojen nimien joukkoon, mutta toisaalta - syksyn uutuudet pystyvät paremmin käyttämään hyväksi myös joulunajan myyntisesongin. Saa sitten nähdä miten homma sujuu. Toivottavasti Finnconiin onnistutaan saamaan aikaiseksi kunnon julkkarit.
• 14. huhtikuuta: Viime viikot ovat kuluneet soundtrackia tehden, nyt materiaali alkaa olla kasassa. Ensi viikolla miksaus ja sitten raidat päättävien tahojen kuultavaksi.
• Homma sujui yllättävänkin sujuvasti. Ongelmallisimmaksi osoittautui "Tuhkaa"-osan kappale, johon halusin rytmiksi askeleiden ääntä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat alkusyksyyn, joten lumen narinaa ei sovi kuulla, eikä planeetalla ole lintuja, joten... homma meni hankalaksi, kun kevätkin on ollut niin myöhässä. Lopulta koitti poutainen päivä ja lumi suli pihatieltä, joten raahasin kannettavan äänikortteineen pihalle ja kuljin edestakaisin osoittaen lyhyen varren päässä olevaa isokalvoista kondensaattorimikrofonia jalkoihini. Tunnin käveleskelyn jälkeen kannoin kaluston takaisin kotiin ja tutkin tuloksia. Pitkistä otoksista sain irrotettua kaksikymmentäneljä kelvokasta askelta, jotka sitten leikkasin erilleen ja rakensin niistä soundbankin GigaStudioon. Pienellä höyläämisellä se toimikin loistavasti: tein vanhalla satunnaisnuottiohjelmalla tasaisia neljäsosia. Lopputulos kuulosti makean luontevalta kävelyltä. Lisäbonuksena oli se, että osa askeleista oli äänitetty pihamaan betonikannella, jonka alla on talon pannuhuone: kuminasta tuli askeliin sydämenlyöntejä muistuttava matala, hiljainen ääni, joka sopi biisiin erinomaisesti.
• Onneksi tein äänityksen juuri sinä päivänä: Seuraavana satoi taas lunta...
• Viimeinen, ja työläin osuus on ollut "bonusraita": Sain jossakin vaiheessa päähäni, että yhteensä seitsemää hitaasti kehittyvää minimalistisen instrumentaalista, osittain rakenteetonta raitaa voisi täydentää laululla - vaikkapa vain siksi, että tuollaista hörhökamaa karsastavilla radioasemilla olisi jotakin "helpompaa" soitettavaa. Viime viikonloppuna yksin kotona ollessani sain väkerrettyä edellisellä viikolla luonnostelemistani riimeistä sanoituksen. Nyt oli tekstin myötä rakenne, muiden raitojen musiikillisista ideoista oli sitten mahdollista johtaa sointukulku. Luonnostelin biisin pohjat Band in the Boxilla ja siirsin sitten sekvensseriin - missä tajusin, että tuotos oli yli kuusiminuuttinen. Ei hyvä. Palasin takaisin ja leikkasin pois väliosan, joka olisi ollut muutenkin turha. Homma lyheni reiluun neljään minuuttiin. Viikon mittaan olen äänitellyt kitaroita ja bassoja muiden raitojen soundimaailmalla. Lopulta myös lauluosuudet. En ole kovin kaksinen laulaja, mutta sain aikaan jotakin jota olen ainakin itse toistaiseksi sietänyt kuunnella. Soittimia äänitellessä tuli myös luonnosteltua miksausta, jolle oli tosin käydä ohraisesti: äänitysohjelma kaatui minun mokaani kesken operaation ja rikkoi tiedoston, josta ei siinä muodossa tietenkään ollut kopiota missään - edellisestä versiosta puuttui yhtä ja toista, kuten useampia äänitettyjä raitoja. Jonkun aikaa pähkäiltyäni sain kuitenkin pelastettua kaikki huolella mietityt feidaukset. Koneen kuormitusta helpottaakseni tein vielä välimiksauksia muutamiin taustaraitoihin. Eiköhän se tuosta tokene.
• 27. kesäkuuta: Onpa edellisestä päivityksestä taas kulunut tovi. Sillä aikaa asiat ovat kyllä edistyneet melkoisesti. Kustannustoimittajan kommentit on saatu ja tekstiä on kehitetty edelleen niiden pohjalta. Mihinkään isompaan remonttiin ei ollut aihetta, mutta jälleen yksi kommentti- ja korjauskierros on parantanut tekstiä.
• Hyvää tekee myös pitää taukoja: ensimmäisellä lukukerralla moneen kuukauteen oma kirja vaikutti taas suorastaan mainiolta. Myöhemmillä korjauskierroksilla kiinnittyi huomio pahemmin (mahdollisesti kuviteltuihin) kömpelyyksiin ja puutteisiin. Mutta kirjat ovat kuin naisen kello - aina epäkunnossa. Korjattavaa löytyisi maailman tappiin asti. Jossakin vaiheessa on vain päästettävä irti. Nyt teksti on taitettu ja taitto suunnilleen kuosissaan lähtenyt Stellalle viimeisiä tarkistuksia varten. Seuraavaksi on sitten painokoneen vuoro. Tommin kanssa olemme parannelleet kansikuvaa Liken sivuilla (ainakin vielä tällä hetkellä) näkyvästä versiosta. 391 erottui selkeästi kirjakaupan scifi-hyllyn tarjonnan joukosta, mutta ei ehkä sittenkään oikealla tavalla. Tämä
kansi on perinteisempää scifiä, mutta sopii kirjaan. Ja kannen aihetta oli helppo jatkaa taittoon otsikkosivuille jnpp., joten kirjasta tulee yhtenäisemmän
näköinen.
• Levyhanke osoittautui sitten levy-yhtiön kannalta hankalaksi jutuksi. Tekemäni musiikki ei ole mitenkään helppoa tavaraa, ja kun Like-kaupatkin pystyvät suoralta kädeltä ostamaan vain muutamia kymmeniä kappaleita, hanke jäi levyfirman kannalta niin todennäköisesti pakkasen puolelle, että he päättivät vetäytyä jutusta. Minkä ymmärrän oikein hyvin - no bad feelings. Nyt olen vähän kahden vaiheilla: voisin yrittää monistuttaa levystä muutaman sata kappaletta ja pistää myyntiin tai sitten kopioida vain muutamia mahdollista radio- ja muuta promokäyttöä varten. Silloin raidoista tulisi tänne sivuille suhteellisen raskaalla kädellä pakatut (ja siten heikohkolaatuiset) mp3-versiot. Jos levyn ostaminen kiinnostaa, lähetä postia (osoitteeseen studio ät yrttimaa.net). Valmis ostajakunta edistää ymmärrettävästi päätöksentekoa.
• Finnconiin on suunnitteilla yhtä ja toista. En ole varma, olenko aivan paras asiantuntija kaikkiin niihin
paneeleihin mitä minua on kaavailtu, mutta... no, aina sitä jotakin tähdellistä ja asiaankuuluvaa sanottavaa on. Ja ainakin viimeksi Jyväskylässä paneelien
ilmapiiri oli miellyttävä, joten porukassa oli hyvä puhua.
• 13. heinäkuuta: No niin, kirja on lähtenyt painoon. Ville lähetti kannen lopullisen version minun hyväksyttäväkseni. Jos kaikki menee hyvin, tulossa on visuaalisestikin aika hyvännäköinen kokonaisuus. Mutta sytytetään se sikari vasta sitten kun vauva on putkahtanut onnellisesti ja terveenä maailmaan...
• Noo, joka tapauksessa minulla on hankkeen suhteen aika hyvät fiilikset. Asiaa ei lainkaan haittaa, että kustannustoimittaja-Stella ja eräs toinen viimeisiä versioita lukenut ovat kehuneet kirjaa niin paljon. Ja kun näitä viimeisimpiä korjauksia ennen oli taas pieni tauko teksin näkemisessä, se tuntui oikeastaan aika hyvältä. Eri asia sitten tietysti, mitä lukijat ja kritiikki jutusta tykkäävät. Luultavasti - ja toivon mukaan - esiin nouseen näkökulmia, joita en ole tullut ajatelleeksikaan. Niin pitääkin olla.
• Kirjan tekemiseen liittyvät paperit ja suunnitelmat on nyt ahdettu umpitäyteen mappiin pois silmistä, datasta on varmuuskopioita otettu ja homma alkaa olla sitä myöten paketissa. Vielä pitäisi viimeistellä soundtrackin materiaalit tänne sivuille siirrettäväksi ja olla mukana valmistelemassa yhteistä Reaalifantastikot-esitettä muiden tämän syksyn suomalaisten sf-kirjoja julkaisevien kanssa. Lähiviikkoina, lähiviikkoina...
• 3. elokuuta: Huomaan, että olen jostakin syystä ajatellut Finnconin olevan 12.-13. elokuuta, mutta sehän on vasta viikkoa myöhemmin. No, ei kai tuosta suurempia sotkuja liene kenellekään syntynyt. Kirjakin ehtii tulla sitten painosta jo viikkoa ennen häppeningiä eikä julkkareiden edellisenä iltana. Hyvä niin. Soundtrack-biisit tulevat tänne Yrttimaan sivuille päivää aikaisemmin, eli perjantaina 18. elokuuta. Elokuun ensimmäinen viikonloppu sujuukin autoillessa ja musisoidessa: huomisaamuna lähden City Car Clubista varaamallani autolla ensin Urjalaan, Pentinkulman päivien vanhoille esikoiskirjailijaseminaarilaisille tarkoitettuun juhlaseminaariin. Iltamenot jäävät väliin, sillä matka jatkuu saman tien Mikkelin suuntaan, Muusikoiden.netin jo perinteiseen tapaamiseen. Kyseessä on eräänlainen sadan hengen leppoisa festivaali, paljon jammailua ja puoliksi suunniteltuja "tribuuttiesityksiä". Tällä kertaa sotkeuduin vain yhteen sellaiseen, joten olen treenannut viikon mittaan basson kanssa soittamaan vanhaa kunnon The Bandia. Mukavaa, kuten Kivi sanoisi.
• 11. elokuuta: Jes! Kustantamoon oli tullut painosta kolme ensimmäistä kappaletta Alshainia, ja yksi niistä on nyt minun hallussani. Kansikuva ja taitto näyttäisi toimivan niin kuin pitääkin:pehmeäkantisenakin kirja vaikuttaa tyylikkäältä paketilta. Vain lopun liitekartat ovat vähän karun näköisiä - ei ehkä olisi pitänyt printata AutoRealmin tuotoksia niin isoon kokoon. Tai sitten olisi pitänyt työstää niitä pidemmälle. No, detalji. Muuten painojälki näyttää hyvältä.
• Samalla reissulla tarttui kaupasta hihaan reaalifantastikkotoveri Pasi Ilmari Jääskeläisen tuore romaani Lumikko ja yhdeksän muuta. Olen ehtinyt lukea vain vähän alkua bussissa, mutta vaikuttaa oikein, oikein lupaavalta. Mistä en kyllä ole lainkaan yllättynyt - luin novellikokoelman Missä junat kääntyvät aikanaan käsikirjoitusmuodossa ja se kolahti laakista.
• 14. elokuuta: Tunnustan turhamaisuuteni. Tänään tulin käyneeksi etelärannikon maalikylällä käännöspalkkioennakon houkuttelemana, ja tulin kävelleeksi Aleksin Suomalaisen kirjakaupan läpi ihan vain tarkistaakseni, joko Alshain on ehtinyt kauppaan. Olihan se. Suomenkielisen scifin hyllyssä oli useampikin yksilö nätisti kansi ulospäin. Turhamainen osuus tulee tässä: seisoin hyllyn edessä hyvän tovin ja ihailin näkymää. Akateemiseen en sentään kehdannut mennä, serkkupoika on siellä duunissa...
• Samalla reissulla tuli hankittua 90-luvun alun loistavan, maagista realismia lähennelleen televisiosarjan Villin Pohjolan eli Northern Exposuren neloskausi ja yksi lähdeteos lisää seuraavaan romaaniin, joka toistaiseksi kulkee työnimellä Nedut. Tavoitteena on päästä kirjoittamiseen asti joskus kevättalvella - käännöshankkeista riippuen. Niissä se minun leipäni on kuitenkin kiinni. Omien kirjojen kirjoittaminen on (ainakin vielä) lähinnä vain kallis harrastus, jota tosin apurahat hivenen halventavat. Tätä menoa pitää harkita tällaisen kirjoittelun muuttamista "oikeaksi" blogiksi.
• Lumikko ja yhdeksän muuta tuli luettua viikonloppuna ja hyväksi havaittua. Hienoa, Pasi!
• 18. elokuuta: Soundtrackin kappaleet tulivat viime yönä sitten jakoon. Kuuntelin niitä nyt pitkästä aikaa ja ne tuntuivat toimivan vallan hyvin, ainakin omaan korvaani. Bonuslauluun "Meri (Alshain)" on vaikeampi suhtautua - ennen kaikkea siksi että on vaikeaa suhtautua omaan,äänitettyyn lauluääneensä.
• Viikonloppu kuluukin sitten Finnconin merkeissä - tervetuloa nykäisemään hihasta!
• 21. elokuuta: Finncon on sitten oltu, koettu ja nähty. Univelkojakin on ehditty nukkua yhden normaalimittaisen yön verran.
• Hyvä mieli tapahtumasta jäi tälläkin kertaa. Jossakin vaiheessa kuumuus, huono ilma ja käytävillä parveileva/jonottava/tulviva animekansa alkoi käydä käpälään, mutta minkäs teet. Animeväki on toisaalta niin värikästä ja piristävää sf-väen tavanomaisemman olemisen keskellä, että mielellään heidät toivottaa jatkossakin porukkaan mukaan. Sopii vain toivoa, että tulevien tapahtumien tilat toimivat heidän (ja sitä kautta muun coniväen) kannalta paremmin ja vähempää jonottamista vaatien. Henkilökohtaisempi harmittelun aihe oli se, miten ruosteessa suullinen englanninkielen ilmaisuni on. Tunsin puhuvani todellista kökkökieltä niissä kahdessa vieraskielisessä paneelissa, joihin osallistuin.No, ilmeisesti puheestani sai kohtuuhyvin selvää, ja ehkä rohkaisin sitten yleisöäkin kommentoimaan vähemmän täydellisellä Oxford-aksentilla... Olin mukana neljässä paneelissa, jotka sinänsä olivat oikein mukavia tilaisuuksia.En ollut etukäteen mitenkään varma, että minulla oli mitään erityistä annettavaa keskusteluun, ja välillä tuntui paikankin päällä, ettei ollut. Silti mieleen jäivät erityisesti sunnuntain vaihtoehtohistoriaa käsittelevät kaksi, miltei täysille salillisille puhutut tilaisuudet. Niille, jotka olivat paikalla sunnuntaiaamuna: esimerkkinä vaihtoehtohistoriatarinasta heittämäni idea on suunnitteilla olevan Nedut-romaanin perusasetelma, tosin se on tarkoitus kirjoittaa vähän scifistisemmässä muodossa.
• Paneeleista riemukkaimmaksi osoittautui sitten, vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, se viimeinen: Alternative History Meets Technology. Kankean ja tavanomaisen alun jälkeen loistava puheenjohtajamme Eemeli Aro tarttui yleisön joukosta lennähtäneeseen ideaan: "Vikings in space!" Loppuaika suunniteltiinkin sitten naurunräjähdysten saattelemana hanketta, jossa joukko asiantuntijoita lähetetään tuhat vuotta ajassa taaksepäin pistämään alulle viikinkien avaruusohjelma. I guess you just had to be there...
• Tulin uutuuskirjojen julkaisutilaisuuteen kesken kaiken toisesta salista, joten suurin osa muiden osuuksista jäi kuulematta. Oma osuuteni meni ihan hyvin, vaikka väkeä olikin vähemmän kuin muissa paneeleissa. Uutuuskirjojen kiinnostavuus alkaa perin usein vasta sitten, kun niistä alkaa tulla arvioita lehtiin. Siinä mielessä olikin hyvin rohkaisevaa jutella vielä julkaisemattoman Alshain-arvostelunsa jo kirjoittaneen kriitikon kanssa lauantai-illan bileissä. Jokseenkin näkyvään lehteen on ilmeisesti lähiaikoina tulossa lyhyehkö, mutta varsin kiittävä arvostelu. Pyynnöstäni sain kuulla myös sen, mistä hän ei ollut pitänyt: muutaman slangisanan töksähtelevä käyttö oli särähtänyt silmään ensimmäisen osan tekstissä, "Häkkilintu"-jakson kertoja oli vaikuttanut ikäisekseen turhan lapselliselta ja viimeisen osuuden "toimintajakso" oli tuntunut kovin kliseiseltä. Kokonaisuus oli kuitenkin hänen mielestään toiminut erinomaisesti. Ei ihme, että minulla on edelleenkin hyvä mieli. Liken myyntitiskiväen mukaan Alshain-kauppakin oli käynyt "ihan hyvin".
• 18. syyskuuta: Kirja on ollut markkinoilla kuukauden ja lukijoilta - samoin soundtrackin kuuntelijoilta - on tullut jo jonnin verran positiivista palautetta. Lehtiarvostelut puuttuvat vielä - ainakaan minun silmiini ei ole moisia sattunut. (Jos sinun silmiisi moisia putkahtaa ja etenkin jos kyse on jostakin "pienemmästä" lehdestä joka ei välttämättä ole kustantamon mediaseurannassa, pistä viesti minulle osoitteeseen j.pekka.makela(ättä)yrttimaa.net. Valokopio tai skannaus olis kiva yllätys.). Kirjastoihin Alshainia on hankittu kiitettävästi ja se näyttää sieltä myös liikkuvan: pääkaupunkiseudun kirjastojen 33 kappaleesta tuntuu nettihaun perusteella olevan hyllyssä kerrallaan keskimäärin kaksi kappaletta. Mistä tulikin mieleeni: Kontulan kirjasto näyttää kunnioittavan oman kylän poikaa. Alshain on luokiteltu "bestselleriksi", laina-aika on 7 päivää, ei varauksia...
• Olen muuten ihmeteltävissä Helsingin kirjamessuilla scifisunnuntaina 29.10. 2006, tarkemmin sanoen Katri Vala -lavalla kello 16:30. Haastattelijana Toni Jerrman. Kannattaa tulla jo aikaisemmin, lavalla on paljon muutakin kiinnostavaa ohjelmaa.
• Anne Leinosen novellikokoelma Valkeita lankoja (WSOY) osoittautui odotusten arvoiseksi. Osa tarinoista oli tuttuja eri sf-lehdistä, mutta ne jaksoivat kiehtoa uudemmallakin lukukerralla. Yöpöydällä on odottamassa iso pino kirjoja, joista osa on lähdemateriaalia seuraavaan omaan romaaniini...
• Kuten huomaat, en ole vieläkään saanut aikaiseksi pitkään suunnittelemaani ajatusta muuttaa tämä raportointi blogimuotoon. Asia on harkinnassa - toisaalta blogista tulisi väistämättä aika epäsäännöllisesti päivittyvä kapine. Olisi sitä ehkä helpompaa kuitenkin lukea, vai?
• Ai niin, kirjallinen ideavarkaus jota en ole ainakaan tässä vielä tunnustanut: ajatus Alshainin rakentamisesta viiden, keskenään osin ristiriitaisen kertojan varaan on peräisin Irja Sinivaaralta. Olin kyllä merkinnyt johonkin vanhaan vihkoon muistiin samanlaisen ideanpoikasen jo vuosia sitten, mutta silti päädyin lopullisesti ratkaisuun luettuani Irjan esikoisromaanin Sun onnes tähden (Tammi 2004). Irjahan oli mukana samassa Pentinkulman päivien esikoiskirjailijaseminaarissa kuin minäkin, ja siinä yhteydessä tutustuin sekä Irjaan että kirjaan. Tätä kerronnallista rakennetta lukuun ottamatta Sun onnes tähden ja Alshain ovat perin erilaisia tarinoita perin erilaisista aiheista, joten uskoakseni tällaista idean "lainausta" ei voi pitää kovin raskauttavana. Luulisin.
• 25. syyskuuta : No niin, nyt se on sitten olemassa: Yrttimaa-blogi. Vielä kovin vaatimattomana, tosin. Tämän sivun jatkaminen, jatkaminen ja jatkaminen ei välttämättä ole kauhean mielekästä lukijan(kaan) kannalta, blogi on luontevampi muoto raportoida kuulumisia ja sitä, mitä tapahtuu myös sen seuraavan, suunnitteilla olevan kirjan suhteen. Se tarjoaa myös luontevamman palautekanavan lukijoille.
Todellinen Alshain
Kuten edellä mainittu, Alshain (joskus muodossa "Alschain") on todellinen tähti, β Aquilae: Kesäisin se on helppo erottaa toisena kirkasta Altairia "vartioivasta" kahdesta tähdestä: Alshain on se, joka näkyy alavasemmalle Altairista. Persialaiset tähtitieteilijät nimittivät nämä ympärystähdet "vaa'aksi"; myöhemmin vaakaa tarkoittava persialainen nimi jaettiin sitten kahtia Alshainin ja Tarazedin kesken.
Vaikka Alshain onkin väriltään lähellä omaa Aurinkoamme, se on hyvin toisenlainen tähti: siinä missä Aurinko on vielä parhaissa voimissaan ja jatkaa loistamistaan miljardeja vuosia, Alshain on päässyt tämän "pääsarjavaiheen" ohi poltettuaan ytimensä vetyvarastot loppuun. Nyttemmin sen loiste on peräisin fuusioituvasta heliumista ja siltä kestää hädin tuskin muutamia miljoonia vuosia paisua ja jäähtyä sellaiseksi tähdeksi, jota kutsutaan "punaiseksi jättiläiseksi". Tällä hetkellä Alshain on kooltaan noin kolminkertainen Aurinkoomme verrattuna.
Auringosta poiketen Alshain on myös kaksoistähti: sitä kertaa pienikokoinen seuralainen, ns. "punainen kääpiö". Vähättelevästä nimestä huolimatta punaiset kääpiöt ovat maailmankaikkeutemme yleisimpiä ja pitkäikäisimpiä tähtiä, joiden ikä saattaa yltää biljooniin (tuhansiin miljardeihin) vuosiin.
International Stellar Databasen Alshain-tietoa
Musiikkia kirjailijan korville
Kuten erinomaisen nettilehden Usva-zinen lukijat tietävät, käytin kirjan kunkin osan innoittajana tiettyä musiikkia - joko yhtä artistia tai muuten (omasta mielestäni) tunnelmiltaan yhteensopivaa musiikkia. En varsinaisen kirjoitustyön aikana - kirjoittaessa "hiljaisuus kauneinta musiikkii on" - vaan soittamalla levyä joka aamu ennen töihin rupeamista.Kolmea ensimmäistä jaksoa varten minulla oli yksi cd-levy, jolle rakensin koosteen useammasta albumista. Neljännen ja viidennen jakson musiikit tulivat eri levyiltä, joita kuuntelin vähän mielialan mukaan.
Ensimmäinen jakso: Maastamuuttaja:
Sukvinder Singh, Kavita Krishnamurthy & AR Rahman: Ishq Bina (elokuvasta Taal) - Udit Narayan, Alka Yagnik & AR Rahman: Mitwa (elokuvasta Lagaan) - Alka Yagnik & Ila Arun: Choli Ke Peeche (elokuvasta Khal Nayak) - Nusrat Fateh Ali Khan: Musst Musst (Lost in His Work) - Natacha Atlas: Amulet - Moustahil -Bastet - Asian Dub Foundation feat. Sinead O'Connor: 1000 Mirrors - Transglobal Underground: Nile Delta Disco- Ali Mullah - Robbie Robertson: Making a Noise - Rattlebone - Dead Can Dance: Rakim - Japan: Visions of China - Canton.
Toinen jakso: Häkkilintu:
Daniel Lanois: Still Water - The Maker - O Marie - Jolie Louise - Under the Stormy Sky - The Messenger - Still Learning How to Crawl - The Collection of Marie Claire - Death of a Train -The Unbreakable Chain - Lotta Love to Give - Sleeping in the Devil's Bed - Rocky World - Falling at Your Feet - As Tears Roll By - Sometimes - Shine - San Juan - Slow Giving - Fire - The Power of One.Kolmas jakso: Tuhkaa:
Bluesounds: CC Less - T.H.E. World - I'm in Need - Burning - Waiting for a Heart - Tears - Normal Lights - Take Me to the River - That Talk - Somebody's Lying - Waves - Let me Forget You Slowly - Helena - Not a Young Pair Again - Lost Country Music - Thank You Very Mush! - Suzy Wait - There's a Friend - Your Wonder Boy.Neljäs jakso: Totuus:
Richard Thompson: albumit Front Parlour Ballads, The Old Kit Bag, Mock Tudor, You? Me? Us?, Mirror Blue ja Rumour and Sigh.Viides jakso: Meren ääni:
Nusrat Fateh Ali Khan & Party: albumit Akhian, Musst Musst, Rapture, Night Song, Remixed ja In Concert in Paris.