Oma studio
ja äänittämisen taito

Teksti: J. Pekka Mäkelä
Kuvitus: Kivi Larmola
288 s., Like 2009
Kustantajan kirjasivu

Kirjoittelin 1990-luvulla Rumba-lehteen levyarvosteluja ja artistihaastatteluja. Musiikin äänittämisen harrastajana tulin heittäneeksi päätoimittajalle ajatuksen kirjoittaa lehteen puolen sivun palstaa musiikin äänittämisestä. Vaikka en itse pahemmin arvostellutkaan lehdelle lähetettyjä demoäänitteitä, takana oli myös työsuojelullinen ajatus saada toiveikkaiden uusien kykyjen äänitteistä kuuntelijaystävällisempiä, sillä digitalisaation mukanaan tuoma kohtuuhintaisen äänitystekniikan yleistyminen ei ollut parantanut demojen äänenlaatua ollenkaan niin paljon kuin olisi vuoinut kuvitella: pahimmat ongelmat olivat äänitystekniikassa, eivät äänityslaitteiden tekniikassa.

Palsta sai nimen Kotistudion keittokirja ja ilmestyi epäsäännöllisin väliajoin Rumban sivuilla pari–kolme vuotta. Jossakin vaiheessa olin ilmeisesti tullut sanoneeksi jossakin seurassa, että olen pohdiskellut palstojen lyhyiden pätkien kokoamisesta ja täydentämisestä kirjaksi. Kävi niin, että puhelin soi ja langan toisessa päässä oli hyvin innostunut Kivi Larmola, armoitettu sarjakuvapiirtäjä, graafikko, kitaristi ja äänittäjä. Hän oli lukenut palstaani, kuullut kirjaideasta ja ilmoittautui kuvittamaan teoksen. Projektista tuli yllättäen totta. Otin lomaa suomentajantöistä, hankin lähdemateriaalia ja aloin kirjoittaa äänittämistä, miksaamista ja masterointia käsittelevää kirjaa epävarmana siitä, ovatko minun kokemukseni omien laulujeni äänittäjänä riittävän hyvä pohja muiden opastamiseen. Onneksi tekstiä oikoluki Kiven lisäksi muutama muukin minua kokeneempi äänitekniikan ammattilainen.

Äänitysoppaan ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 2002 nimellä Kotistudio. Kirja sai jo tuoreeltaan häkellyttävän hyvää palautetta: sille oli selvästikin ollut tarvetta. Joissakin lehtiarvosteluissa kirjaa pidettiin välttämättömänä luettavana ”tähteydestä haaveileville nuorille” – ikään kuin ainoa (tai ylipäänsä millään tavoin järkevä) syy tehdä musiikkia olisi toive päästä ”tähdeksi” (mitä sellaiset sitten lienevätkään). Positiivista palautetta tuli myös soittajilta – sekä musiikin äänitysalan ammattilaisilta. Se myös myi vallan mukavasti: kuulemma kirja oli jossakin vaiheessa Liken silloisen nettikaupan ostetuin tuote heti eroottisten sarjakuva-albumien jälkeen. Koska painos loppui puolessa vuodessa, teimme Kiven kanssa parikymmentä sivua pidemmän kakkosversion seuraavana vuonna.

Arvelin, että Kotistudion saama huomio ja myynti toisivat alalle muitakin, kokeneempia ja osaavampia kirjoittajia. Siinä suhteessa olin väärässä. Jouduimme palaamaan kirjan pariin joitakin vuosia myöhemmin. Vaikka jo alkuperäinen Kotistudio oli tieten tahtoen suunniteltu mahdollisimman ajattomaksi – yritin välttää liikaa viittaamista esimerkiksi nimeltämainittuihin ohjelmistoihin tai tuotteisiin ja kirjoittamaan neuvoja jotka olisivat yhtä toimivia tietokonetta kuin kasettineliraituria käyttävälle äänittäjälle – korjaamista, päivittämistä ja täydentämistä riitti niin paljon, että kirja sai uuden ulkoasun ja nimen Oma studio ja äänittämisen taito. Myös se on saanut erinomaista palautetta, myös asenteeltaan: Riffi-lehti luonnehti kirjaa pikemminkin ”vertaistueksi” kuin varsinaiseksi oppikirjaksi, eikä ollut ollenkaan väärässä.

Opin itsekin kirjaa tehdessäni yhtä ja toista niistä asioista, joista kirjoitin. Ei sillä että äänitteeni vieläkään olisivat huikean hyviä, mutta ovat ne kyllä parempia kuin mitä ne olisivat olleet jos en olisi kirjaa kirjoittanut.