Varhaisempaa tuotantoa
Norjalaisvitsit
Toimittaneet Juhani Mäkelä ja Pekka Mäkelä. WSOY 1992.
Isäni Juhani Mäkelä, Yleisradion A-Studion pakinoitsijanimimerkki ”Kaikkien alojen erikoisasiantuntija”, kiinnitti vuonna 1991 huomiota siihen, miten suosittuja suomalaisvitsit olivat Norjassa, ja julisti Suomeen keräyksen norjalaisvitseistä. Keräyksen tuotto – muutama muovikassillinen kirjeitä – päätyi sitten minun valikoitavakseni ja toimitettavakseni. Materiaali yllätti minut: suurin osa oli aivan käyttökelpoista, toisinaan jopa hauskaa. Parhaimmistosta syntyi tämä 122-sivuinen pikkupokkari, joka kävi kohtuullisen hyvin kaupaksikin ja pääsi ainakin kolmanteen painokseen asti.
Kansat nauravat
J. Pekka Mäkelä. WSOY 1994.
Vitsikirjailijaurani jatkui pari vuotta myöhemmin tällä kokoelmalla eri kansakuntien edustajien mainetta luotaavalla teoksella. Tähän aikaan oli vielä aivan mahdollista hyödyntää internetiä, josta suurin osa tämän kirjan potentiaalisesta lukijakunnasta ei ollut vielä kuullutkaan. Iso osa jutuista perustui netin ja news-ryhmien vitsitarjontaan, jota sitten suomensin ja muokkasin mielestäni tyylikkäämpään ja hauskempaan asuun. Vanhana antinationalistina pyrin visusti pitäytymään erossa kaikesta siitä minkä tulkitsin rasismiksi, vaikka joku toinen saattaisi ollakin asiasta (perustellusti) eri mieltä. Luullakseni ilkeintä kohtelua saivat osakseen Yhdysvaltain (valkoihoiset) kansalaiset ja etenkin etelävaltiolaiset. Ei erityisen reilua sekään, tunnustan nyt.
Hauska Helsinki
Toimittaneet Juhani Mäkelä ja J. Pekka Mäkelä. Tammi 1994.
Helsingin kaupunginjohtaja Kari Rahkamo otti hauskana miehenä ja pitkän linjan stadilaisena tunnettuun isääni yhteyttä. Hän halusi, että kaupungin virallisille (suomenkielentaitoisille) vieraille olisi mahdollista ojentaa lahjaksi muutakin kuin perinteisiä, kalliisti painettuja kuvakirjoja. Näin syntyi ajatus kirjasta, johon koottiin Helsinki-aiheisia tarinoita Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansanrunousarkistosta ja, ennen kaikkea, erinäisten ihmisten muistelemista jutuista. Lisäksi mukana on pakinat mm. Kai de Puulta, Bisquitilta, Origolta ja Seija Sartilta, sekä vanhempaa pakinointia Eino Leinolta ja Gustaf Mattsonilta – sekä minulta ja isältä. Tein suurimman osan kirjan haastatteluista ja tapasin väkeä entisistä ja tulevista kaupungin johtohahmoista (Teuvo Aura, Anna-Liisa Hyvönen, Pekka Sauri) kulttuuripersooniin (Arthur Fuhrmann, Jörn Donner, Juhani Merimaa, Jussi Raittinen, Ragni Malmstén) ja maahanmuuttajiin (Umayya Abu-Hanna) asti.
Kirjan ensimmäinen painos varattiin kokonaan Helsingin kaupungin käyttöön, mutta seuraavana vuonna sitä ilmestyi myös kirjakauppoihin.
Mikroista
Pekka Mäkelä. Gaudeamus Data 1988.
Päädyin jotakuinkin pystymetsästä tietokonemyyjäksi Helsingin Vuorikadulla sijainneeseen Gaudeamus Datan myymälään, jonka asiakaskunta koostui lähes yksinomaan Yliopiston (ja muiden korkeakoulujen) opiskelijoista ja opettajista. Koska isolla osalla asiakaskuntaa oli tekemistä tietokoneiden perusasioidenkin ymmärtämisessä, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi koostamaan pienen tietokoneen ostajan oppaan. Samalla tulin itsekin opetelleeksi alan perusasiat. Kirjoittamisen lisäksi taitoin kirjan – ennakoiden tulevaa uraani omien kirjojeni taittajana – ja laadin kuvituksen Arts & Letters -nimisen ohjelmiston valmiista piirroskuvista. Sen jälkeen kun tietävämmät työtoverit olivat korjanneet kaikki virheeni ja väärinkäsitykseni, saatiin aikaiseksi opaskirjanen jota myytiin myymälässä kymmenen markan kappalehintaan.
Myöhemmin tein kirjasta myös päivitetyn toisen painoksen, mutta sitä ei tietääkseni koskaan julkaistu.
