Huomaa: Joillakin Firefoxin ja Google Chromen versioilla kaikki tämän sivun mp3-soittimet käynnistyvät yhtä aikaa ja tuloksena on kakofonisehko äänimaisema. Rullaa sivua alaspäin ja vaienna ylimääräiset soittimet.

 

Aloitin laulujen kirjoittamisen 1980-luvulla samasta syystä kuin moni muukin: soitin bändissä, eikä kukaan muukaan tehnyt lauluja. Jonkun oli uhrauduttava. Tässä tapauksessa se oli bändin kokemattomin jäsen.

Basso on hankala sävellysinstrumentti, joten ryhdyin käyttämään tukena myös nauhuria. 1980-luvun alkupuolella markkinoille oli tullut halpoja moniraitakasettinauhureita, ja sukelsin innoissani moniraitaäänityksen maailmaan. Bändin hajottua jatkoin laulujen tekemistä neliraiturille, jotta seuraavaa bändiä varten olisi valmiiksi ohjelmistoa.

Minulla onkin laaja kokoelma lauluja tallennettuna kaseteille ja (digitaalisen äänitystekniikan halvennuttua 1990-luvun lopulla) ja cdr-levyille.

Pari tuoreehkoa esimerkkiä:

Kuuntele, ole hiljaa

Tämän laulun varhaisemman äänitysversion syntyä kävin esittelemässä viimeisiään vetelevän Radio Cityn lähetyksessä joskus vuoden 2002 tienoilla Kotistudio-kirjan ilmestyessä. ”Soolon” äänihälytausta oli mukana jo silloin, vaikka sovitus muuten tuli pistettyä uusiksi silloisesta, laulun sanoman kanssa vähän ristiriitaisesta täyteenahdetusta päällekäyvyydestä.

Itse asiassa olin unohtanut tehneeni tästä uuden version syksyllä 2010, mutta olin kuitenkin ladannut sen ipodiskoon, joka arpoi yllättäen kappaleen kuuluville. Kesti hetken tajuta että hei, tämän on minun...

Vanhat ja viisaat

Tämä laulu syntyi alunperin Karsta-romaanin myötä. Sen lukuja jaksottivat laulunsäkeet, ja kirjan ilmestymisen jälkeen tein säkeistä lopulta laulun.

Kaipuulaulu

”Kaipuulaulu” on sikäli harvinainen tapaus minun kirjoittamieni laulujen kohdalla, että se syntyi aluksi englanninkielisenä (”To Be Missed”). Uuden aallon jäljiltä olen ollut vakaasti sitä mieltä, että suomalaisten tekemässä englanninkielisessä musiikissa on jotakin periaatteellista vikaa (paitsi Bluesoundsissa). Muutama laulu on kuitenkin tullut tehtyä vierailla kielin.

1990-luvun puolivälissä aloin kiinnostua myös ns. ambientista musiikista ja päädyin vähän myöhemmin tekemään teatterimusiikkia.

Arkistojen hämärästä

Vielä bonuksena apokalyptistunnelmainen helmi, tai ”helmi”, äänittäjänurani alkuvaiheilta, tarkkaan ottaen lokakuulta 1986.

Hyvästi maa

Alkuperäinen neliraitaäänite on pysynyt tallessa c-kasetilla, josta sen sitten digitoin tietokoneelle keväällä 2010 ja miksasin uusiksi.