J. Pekka Mäkelä
Valokuvia kirja-arvosteluja jnpp. varten
Kaikki kuvat Copyright © Sari Eronen-Mäkelä. Suurenna kuva sitä osoittamalla.
Reaalifantastikot-esite vapaasti kopioitavaksi ja jaettavaksi!
J. Pekka Mäkelä puhuu itsestään
Synnyin toukokuussa 1962 kahden helsinkiläisen toimittajan esikoiseksi ja asuin suurimman osan lapsuuttani ja nuoruuttani Kontulassa. Opittuani lukemaan viisivuotiaana vietinkin seuraavat vuosikymmenet nenä kiinni kirjoissa. Ensimmäiset omat tekstit - enimmäkseen historiallisia seikkailukertomuksia Kolmen muskettisoturin hengessä - syntyivät konekirjoitustaitoa opetellessa.Lukioiässä heräsi kiinnostus myös tähtitieteeseen ja tieteiskirjallisuuteen, ja se puolestaan johti fysiikan opintoihin Helsingin Yliopistossa. Opintojen ohella - ja toisinaan opintojen sijaan - mukaan astui järjestötoiminta (mm. matematiikan ja luonnontieteiden opiskelijajärjestön Limes ry:n kulttuurisihteerinä, Elävän musiikin yhdistys ELMU:n hallituksessa ja jopa HYY:n ympäristövaliokunnassa) sekä ensimmäiset bändit. Kumpula-projekti -niminen kokoonpano aloitti uransa komeasti Vanhan Ylioppilastalon lavalla ja soitti viimeisen keikkansa Rock-SM-kisojen alkukarsinnoissa Lepakossa keväällä 1985. (Se ei päässyt jatkoon, mutta eipä päässyt samoihin karsintoihin osallistunut Five Fifteenin alkumuotokaan.) Jonkin verran puuhaa tuotti myös kaveripiirissä syntynyt ajatus perustaa kirjankustantamo. Alun perin Lieke-nimellä tunnettu kellaripuulaaki joutui sittemmin muuttamaan nimensä Like Kustannukseksi. Vähitellen tieteellinen kiinnostukseni alkoi suuntautua filosofiaan, kulttuuriantropologiaan ja Itä-Aasian tutkimukseen, ja suunnittelin jossakin vaiheessa tekeväni graduni Mary Douglasista. Nämäkään alat eivät osoittanutuneet oikoteiksi työelämään, vaan oli turvauduttava apuhoitajan, kylvettäjän, valolatojan, tietokonemyyjän, mikrotukihenkilön, toimittajan ja toimitussihteerin kaltaisiin tilapäisammatteihin, ennen kuin oma ala, kääntäminen, alkoi löytyä 1990-luvun puolivälissä useampien työttömyysjaksojen jälkeen.
Kirjallisuuden kääntäminen alkoi alkuhankaluuksien ja kantapäämenetelmäopettelun jälkeen tuntua omalta alalta. Kymmenen vuoden mittaan on syntynyt kolmisenkymmentä kirjakäännöstä useille eri kustantajille. Käännökset ovat myös osoittautuneet alaksi, jolla kaikki vanhat ja uudet opinnot, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat osoittautuneet korvaamattoman hyödyllisiksi.
Koko ajan olin kuitenkin vakaasti uskonut, että kyllä niitä omiakin kirjoja vielä syntyy... joskus. Joitakin tieteiskirjahenkisiä ideanpoikasia olin pyöritellyt päässäni jo toistakymmentä vuotta. Rumba-lehden avustajana toimiminen synnytti vanhan ja edelleen mukana pyörineen musiikintekoharrastuksen ohella Kotistudio-kirjan (2002). Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen opaskirja oman musiikkinsa äänittäjille, ja selvästikin se on tullut tarpeeseen.Kirjaa on myyty jo kolmisentuhatta kappaletta ja kysyntä on yhä tasaista.
Tästäkin rohkaistuneena onnistuin saamaan vuotta myöhemmin valmiiksi ensimmäisen romaanini. 391 (2004) oli tarinana pyörinyt pitkään mielessä. Minä olen niitä kirjailijoita, joiden pöytälaatikossa on hirmuinen pino erilaisten romaanien ensimmäisiä lukuja, mutta nyt onnistuin - hyvän ennakkosuunnittelun avulla - saamaan tarinan loppuun asti. Kritiikkikin oli pääosin positiivista ja rohkaisevaa, samoin lukijoilta tulleet kommentit. Mielenkiintoista kyllä, kaikkein eniten kirjasta ovat pitäneet sellaiset ihmiset, jotka eivät juurikaan lue tieteisromaaneja. Esikoiskirjan julkaisun myötä sain myös kutsun vuoden 2005 Pentinkulman päivien yhteydessä järjestettyyn E80-esikoiskirjailijaseminaariin, joka osoittautui todella antoisaksi tapahtumaksi.
Esikoisromaanille olikin helppoa lähteä kehittelemään seuraajaa. Mielessäni oli nimittäin ollut kaksikin kirjaideaa joita kehitellä. "Romaani numero kolmoseksi" olettamani itu kuitenkin alkoi kasvaa ja haaroittua paljon nopeammin kuin "romaani numero kakkonen",joten järjestys muuttui. "Kolmosesta" tuli Alshain, joka ilmestyi elokuussa 2006. Tällä hetkellä työn alla on seuraava romaani; entinen "numero kakkonen" sai työnimekseen Nedut. Korsoon (entiseen kotikaupunginosaani) sijoittuva tieteistarina taaksejätetyn edestälöytymisestä ilmestyi syyskuussa 2007.
Kääntäminen on silti edelleen päätyöni, ja luultavasti on jatkossakin. Normaalikirjailijan myyntiluvuilla ei pahemmin elellä,ja sitä paitsi tongin erittäin mielelläni välillä muidenkin kirjailijoiden pääkoppaa kuin vain omaani. Lähitulevaisuudessa tiedossa on sitä paitsi erinomaisia kirjoja, mm. toinen Sean Stewart -suomennos. Pitkän tauon jälkeen olen viime vuosina aktivoitunut jälleen myös järjestöaktivistina: olen Koillis-Helsingin Vihreiden varapuheenjohtaja sekä mukana Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton Kirjallisuuden kääntäjien jaoston toiminnassa.
Olemme vaimoni kanssa asuneet jo kolmisen vuotta pohjoisessa Helsingissä, Töyrynummen idyllisessä pientalokaupunginosassa, joten harrastusten joukkoon on kuin varkain tullut myös pihapiirin ja viisikymmenvuotisen talon korjailu ja kunnossapito. Myös musiikin tekeminen ja kotistudioharrastus jatkuu yhä vähintäänkin terveellä ITE-pohjalla.
Kirjallisia vaikuttajia: Ursula K. Le Guin, Philip K. Dick, Abilio Estévez, Tony Hillerman, Alessandro Baricco, Irja Sinivaara, Riku Korhonen, J. Michael Straczynski, Mika Waltari.
Muita mielikirjailijoita: Stanislaw Lem, Gabriel García Márquez, Naiyer Masud, Raj Kamal Jha, Kurt Vonnegut, Karin Fossum, Mihail Bulgakov, China Miéville, J.R.R. Tolkien, Johanna Sinisalo, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Terry Pratchett, Douglas Adams, Mary Douglas, Peter Guralnick, Sheri S. Tepper.
Mielimusiikkia: Habib Koité, Ali Farka Toure, Oumou Sangare (and other singer/songwriters from Mali), Ismo Alanko, Dave Lindholm, Richard Thompson, John Hiatt, Peter Gabriel, The Clash, Patti Smith, The Neville Brothers, Mick Karn, Japan, Bluesounds ja hyvin paljon muuta.