Navajokansan saunoista
There was no place anywhere near his trailer lot where Chee could build
a sweat house. So he had found a place on the ridge behind Tuba City. He'd
built it in a little arroyo, using one of the banks for a wall and erecting a
sort of lean-to of rocks and juniper limbs. There was a lot of dead wood all
around to fuel its fire pit. The necessary water Chee carried in from his truck
in two collapsible plastic containers. By midmorning, the rocks were hot
enough. Che stripped to his jockey shorts. He stood, facing east, and sang the
first of the four sweat lodge songs:
"I am come from Graystreak Mountain;
I am standing nearby.
I am the Talking God,
A son of female wind.
I stand near you
With a black bow in my right hand
With a yellow-feathered arrow in my left hand.
I am the Talking God, standing ready..."
He sang all the verses, dropped to his hands and knees, and ducked through the sweat house entrance into the hot darkness inside. He poured water from one of the plastic containers onto the sizzling boulders and pulled the heavy canvas cover down over the entrance. In the steamy blackness he sang three other songs, recounting how Talking God and the other yei figures of this legend had caught Black God in his guise as a crow, and how Black God had removed his suit of black feathers, and how Black God had been tricked, finally, into releasing all the game animals which he had held captive.[1]
1 "Jo muinaiset roomalaiset..."
Saunominen mielletään Suomessa hyvin usein nimenomaan suomalaiseksi traditioksi, siitäkin huolimatta että ainakin ruotsalainen bastu ja venäläinen banja tunnetaan yleisesti. Eri muodoissaan sauna on kuitenkin tunnettu suuressa osassa pohjoista Euraasiaa sekä Pohjois- ja Keski-Amerikkaa. Eräänlaisia ääripäitä voisivat olla antiikin roomalaisten kylpylät, thermae, ja assiniboine-heimon mukana kuljetettavat telttasaunat.[2]
Yhtäläisyydet ovat kuitenkin rakennusteknisiä eroja suuremmat, jopa siinä määrin että tasankointiaanien tutkija Robert H. Lowie uskaltaa arvuutella, josko suomalaisen saunan ja intiaanien sweat lodgen historiat olisivat joskus kauan sitten kohdanneet.[3] L.M. Edelswardin analyysi Sauna as Symbol tarkastelee suomalaista saunaa kansallisen heräämisen luomana "keksittynä traditiona" ja Edelswardin informanttien kuvauksia saunan henkisesti elvyttävänä vaikutuksena vain tradition noudattamisen synnyttämänä suomalaisuuden tunteena. Edelsward esittää, että muut hänen mainitsemansa saunatraditiot - ruotsalainen ja venäläinen - eivät sisällä samanlaisia kulttuurillisia konnotaatioita[4].
Ovatko sitten ne kaikki ei-suomalaiset saunat, hammamit, temescalit ja hikimökit vain nokkelia pesumenetelmiä? Vaikea uskoa. Sivulla 2 oleva katkelma oli joitakin vuosia aikaisemmin sattunut silmään navajoreservaattiin sijoitetussa salapoliisiromaanissa ja antoi ajatuksen valita tarkastelun kohteeksi tämän intiaaniheimon perinteen.
Alunperin oli tarkoitus tarkastella suomalaista ja navajosaunaa rinnakkain, toisiinsa vertaillen. Tämä kuitenkin alkoi tuntua epämielekkäältä jo materiaalin määrän moninkertaistumisen vuoksi. Kun kuitenkin on kysymys hyvin erityyppisistä yhteisöistä, tapojen, ajatusten ja mielikuvien välille vedetyt yhtäläisyysmerkit olisivat jokatapauksessa kirjoittajan päässä syntyneitä yhtäläisyysmerkkejä ja siten hyvinkin väkivaltaisia veitsenviiltoja kahden omia teitään kehittyneen kulttuurin kudokseen. Suomalainen lukija tuskin voi olla etsimättä yhtäläisyyksiä vaikkei kirjoittaja niitä erikseen esittäisikään. Olen jokatapauksessa käyttänyt navajojen höyrykylvystä systemaattisesti sauna-termiä.
Toinen ongelma on saatavissa oleva kirjallinen materiaali. Perinteisesti tutkijoita ovat kiinnostaneet rakennukset, artefaktit ja rituaalit. Kovin usein sauna kuitenkin mainitaan vain ohimennen muun sivussa. Navajotutkimuksen klassikoksi mainittu Clyde Kluckhornin ja Dorothea Leightonin The Navaho mainitsee saunan seitsemisen kertaa, aina pikaisena sivuhuomautuksena. Kunnollisen analyysin tekeminen vaatisi laajaa etnografista materiaalin keruuta paikan päällä. Samalla selviäisi, miten saunaperinne on siirtynyt nykyaikaan nopeasti modernisoituvan navajokansan keskuudessa.
2 Hikimökki
2.1 Navajokansa[5]
Navajot[6] eli navahot (omakielinen nimine diné, "ihmiset") ovat nykyään Yhdysvaltain suurin intiaanikansa; heitä arvioidaan olevan vajaat 150 000 henkeä. Navajot asuttavat pinta-alaltaan varsin laajaa aluetta ns. Four Cornersin[7] alueella New Mexicon, Coloradon, Arizonan ja Utahin osavaltioissa. Alkuaan navajojen uskotaan olleen athabasca-kielisukulaistensa apachien[8] tavoin metsästäjä-keräilijöitä, mutta omaksuneen jo 1600-luvulta alkaen läheisiltä puebloheimoilta maanviljelyksen ja karjanhoidon. Lukuisat navajoryhmät harjoittivat myös järjestelmällistä ympäristönsä yhteisöjen - niin meksikolaisten, amerikkalaisten kuin muiden intiaaniheimojen - ryöstelyä. Näiden ryhmien itsenäisyyden takia neuvottelut eri nokkamiesten kanssa eivät vaikuttaneet muiden toimintaan ja navajot saivat petollisten maineen. Ryöstely päättyi vasta eversti Christopher 'Kit' Carsonin joukkojen pakotettua yli 8 000 navajoa muuttamaan Bosque Redondoon Itäiseen New Mexicoon v. 1864. Heimon elintapoihin soveltumaton ympäristö aiheutti vakavan nälänhädän. Myös vapautensa säilyttäneiden n. 1 200 navajon johtomiesten luvattua ryöstelyn loppuvan, eloon jääneet saivat palata heitä varten muodostettuun reservaattiin vanhalle asuinseudulleen.
Toiseen maailmansotaan asti pitkälti perinteisessä omavaraistaloudessa pitäytyneet navajot ovat sittemmin pyrkineet sopeutumaan nopeasti ympäröivään yhteiskuntaan kadottamatta kuitenkaan kansallista identiteettiään. Useat lähteet mainitsevat menestyksekkääseen sopeutumiseen vaikuttaneina tekijöinä navajojen "suuren ahkeruuden" ja teknisen lahjakkuuden. Jälkimmäisestä mainitaan esimerkkinä 'koodinpuhujat', 2. maailmansodassa Tyynen meren alueella Yhdysvaltain merijalkaväessä palvelleet navajoradistit, jotka käyttivät äidinkieltään pohjana salakielikoodiin, jota japanilaiset eivät koskaan kyenneet selvittämään.[9] Perinteisistä elinkeinoista ovat maanviljelyn ja karjanhoidon ohella pitäneet pintansa kudonta ja hopeatyöt. Aikaisemmin varsin itsenäisiä navajoryhmiä hallitsee nykyään itsehallinnollinen, vaaleilla valittu heimoneuvosto. Navajokansalla on myös oma oikeusistuin ja poliisivoimat. Perinteinen uskonto on yhä voimissaan, sen lisäksi Native American Churchilla (ns. peyote-kultti) ja eri kristillisillä kirkoilla on kannattajansa. Vaikka alueen väestöntiheys on Yhdysvaltain pienimpiä Pohjois-Alaskaa lukuunottamatta, on kuiva ja enimmäkseen viljelykelvoton vuoristoalue (keskimäärin 1000-1500 metriä merenpinnan yläpuolella) liian karua elättääkseen nykyisen väestönsä. Kasvava määrä navajoja työskenteleekin itse reservaatin ulkopuolella.
2.2 Uskonnon pääpiirteet[10]
Navajoille maailma on vaarallinen paikka. Yksilön ainoa selviämistapa on pysytellä sen kanssa harmoniassa. Siinä missä eri puebloheimojen uskonto ja seremoniat kaartelevat pitkälti säänhallinnan - erityisesti sateentekemisen - ympärillä, navajot painottavat yksilön sopeutumista ympäristöönsä. Maailma muuttuu ja yksilön on sopeuduttava siihen, saavutettava harmonia.
Pyhästä Kansasta - erotuksena Maanpinnan Kansasta - tärkein, Muuttuva Nainen (tai Turkoosinainen) on pitkälti luonnon ja vuodenaikojen personifikaatio; hänen aviopuolisonsa, Aurinko, on tärkeä henkilö Pyhän kansan keskuudessa ja kohteena suurelle määrälle symboliikkaa.. Muut pääjumaluudet, kuten Muuttuvan Naisen kaksospojat Hirviöntappaja ja Vedestä Syntynyt, ovat osittain mytologisia hahmoja, joiden vaiheiden kertaamisella on tärkeä osa parannusseremonioissa, osittain luonnonilmiöiden personifikaatioita, joiden käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa soveliailla seremoniallisilla toimilla. Rituaalien suorittamisella oikein on pakottava vaikutus Pyhään kansaan, ja harmonia maailmankaikkeudessa, Maanpäällisen kansan ja Pyhän kansan välillä ja yksilöiden elämässä palautuu.
Navajot pelkäävät kuolemaa ja kaikkea siihen liittyvää suuresti. Tuonpuoleisen käsite on enemmän tai vähemmän epämääräinen, mutta kuolleiden henget saattavat palata elävien keskelle aaveina tuottamaan suurta vahinkoa. Yöllä aave saattaa ottaa ihmisen, eläimen tai poikkeuksellisen luonnonilmiön hahmon. Jos navajo näkee aaveen tai näkee sellaisesta unta, on välttämätöntä suorittaa asianmukainen parannusriitti tuhon välttämiseksi.
Noidat ovat kieroutuneita ihmisiä, jotka aaveiden lailla kykenevät tuottamaan kuolemaa ja vahinkoa sekä yhteisölle että yksilölle. Liikkuen öisin nämä 'navajosudet' varastavat omaisuutta, ryöstävät ruumiita ja harjoittavat insestiä. Jotkut naamioivat itsensä suden taljalla. Asianmukainen seremonia 'kääntää' noituuden ja aiheuttaa noidan kuoleman (vaikka on tapahtunut niinkin, että noidutuiksi itsensä kokeneet ovat nopeuttaneet tapahtumien kulkua aseen avulla) ja palauttaa harmonian.
2.2.1 Parannusrituaalit
Niin fyysisten kuin henkistenkin sairauksien syiden katsotaan olevan yliluonnollisia. Niitä aiheuttavat aaveet ja noidat, tai Pyhä Kansa jonkun tabun rikkomisen johdosta. Jotta voitaisiin käyttää oikeaa parannusmenetelmää, selvitetään vahingon syy. Ennustajia, diagnostikkoja, on ollut useita eri tekniikkaa käyttäviä; nykyään yleisin on "kädentärisyttäjä".
Kun diagnostikko on selvittänyt oikean seremonian, jolla yksilön terveys ja maailmankaikkeuden tasapaino saavutetaan, parannettavan suku ottaa yhteyttä sopivaan Laulajaan (hataali). Tämä toimii monipäiväisen seremonian, Laulun, organisoijana ja johtajana. Laulu on rituaalidraama, joka käsittää mm. tarkasti toistettavia pitkiä lauluja, runoja ja naamioituneiden näyttelijöiden esittämiä pyhiä näytelmiä. Paitsi että Laulajan on osattava laulut ja runot ulkoa, hänen on kyettävä myös reprodusoimaan sarja kuivamaalauksia (hiekkamaalauksia), joita tarvitaan rituaalin eri vaiheissa. Potilas asettuu maalauksen keskelle ennalta määrättyyn asentoon ja nauttii (seremoniasta ja sen vaiheesta riippuvia) yrttejä, oksetus- tai ulostuslääkkeitä. Rituaaliin kuuluu myös eri vaiheissaan saunan käyttö.
Lauluja on eri tyyppejä. Tunnetuimpia ovat luomismyyttiä kertaava Siunauksen Tie, karhun kohtaamisesta parantava Vuorenhuipun Tie, noituudesta parantava Vihollisen Tie, ruumiillisiin vikoihin ja vaivoihin vaikuttava Elämän Tie ja initiaatioriitteihin liittyvä Yön Tie, Yeibichei. Kaikki laulut ovat merkittäviä sosiaalisia tapahtumia: Alunperin Vihollisen Tiehen liittynyt Neitien tanssi toimii nykyään itsenäisenä nuorten naisten esittäytymistilaisuutena. Kyseessä on todellakin naistentanssit, jos mies ei halua jatkaa tanssimista hänet valinneen tytön kanssa, hänen on maksettava ja raha päätyy myötäjäiskassaan.
Laulut ovat myös hyvin kalliita järjestää ja potilaan suku saattaa joutua varsin koville rahoittaessaan seremoniaa.
2.3 Perinteinen elämäntapa
Perinteisesti navajoyhteisö muodostuu matrilokaalisesta ja -lineaarisesta perhekunnasta, johon kuuluvat vanhemmat ja naimattomat (tai eronneet) lapset. Perheet linkittyvät lukuisiksi eksogaamisiksi klaaneiksi. Huolimatta harvasta asutuksesta ja pitkistä välimatkoista seuraelämä on varsin vilkasta: kauppapaikkojen ohella lukuisat, usein monipäiväiset seremoniat, 'laulut', tarjoavat tilaisuuksia tavata sukulaisten ohella muuta väkeä.
2.3.1 Asumus
Perheen asumus sijaitsee yleensä lähellä vaimon vanhempien asuinpaikkaa, ei kuitenkaan sen välittömässä yhteydessä: perinteisesti aviomies ei saisi olla tekemisissä anoppinsa kanssa.[11] Perheellä saattaa olla erikseen talvi- ja kesäasunto; niiden sijaintiin ja käyttöön vaikuttavat esimerkiksi lampaiden ja vuohten ravinnoksi soveltuvan kasvillisuuden esiintyminen eri vuodenaikoina.
Tavallinen asumus, hogan, on hirsistä ja savesta rakennettu matala, monikulmainen ja kuperakattoinen maja. Pohjakaava on ymmyrkäinen, keskellä kattoa tulisijan päällä on savuaukko. Huovalla suljettu ovi suuntautuu aina itään. Kalusteita on perinteisesti patjojen ja tavara-arkkujen lisäksi vähän. Nykyään rakennetaan myös 'eurooppalaistuneita', pääpiirteissään hoganin mallisia asumuksia, joissa voi olla lasi-ikkunat ja ostettuja huonekaluja. Perinteiset hoganit ovat kuitenkin säilyttäneet merkityksensä seremonioiden pitopaikkoina.
Asuin-hoganin yhteydessä on yleensä useita piharakennuksia ja -rakennelmia, karjasuoja, varastokuoppia ja mm. kangaspuiden suojaksi rakennettu ramada-katos.[12]
2.3.2 Saunarakennus[13]
Navajojen sauna, txácéh, rakennetaan yleensä pienen matkan päähän hoganista, muuten "naiset saattaisivat nähdä miehet ilman vaatteita" Joihinkin (sotaan ja epidemioihin liittyviin) seremonioihin käytettävien saunojen on oltava hoganin pohjoispuolella, muuten suunnan ja etäisyyden määrää lähinnä sopivien kivien saatavuus. Yhden hoganin yhteydessä saattaa olla useita saunoja. Usein eri sukupuolilla on omat saunansa; jokatapauksessa jokaisella saunarakennuksella on omistaja. Kesä on 'saunasesonki' ja jos perheellä on useampi asunto, sauna tai saunoja löytyy varmemmin kesäasunnon luota.
Sauna kuuluu rakentaa päivässä: jos työ ei ole valmis auringon laskiessa, sauna peitetään huovalla ja otetaan käyttöön. Työ viimeistellään myöhemmin. Saunaa rakennettaessa kaivetaan ensin pienehkö kaivanto. Sen päälle pystytetään kehikko kolmesta, keskeltä kiinnitetystä tukipaalusta[14] ja oviaukon pieli- ja kamanapuista. Kehikko täydennetään tukipuilla ja peitetään maalla. Itään suuntautuvaa oviaukkoa peittää huopa. Saunan lattia peitetään kaarnalla tai ruoholla. Saunan pohjoissivulle kaivetaan vielä syvennys saunakiville.
Sauna kestää yleensä useiden vuosien käytön; sauna puretaan myös jos paikasta tulee 'likainen' tai jos saunan omistaja kuolee.. Vanha sauna puretaan ja sen tukirakenteet käytetään usein uuteen rakennukseen. Jos puutavaraa on kuitenkin saatavilla, suositaan käyttämättömiä aineksia. Sauna voidaan myös rakentaa improvisoiduista aineksista.
Reservaatin ulkopuolella työskentelevät navajoporukat saattavat rakentaa saunan työmaan yhteyteen: esimerkiksi Lounaisten osavaltioiden rautateiden varrella on ollut tasaisin välimatkoin navajosaunoja, aina siellä minne topparoikka on milloinkin asettunut.
2.3.3 Rituaalisaunat
Rituaalisaunojen rakenne on tarkemmin määrätty kuin 'tavallisten': esimerkiksi käytettävät puulajit ovat rituaalista riippuen hyvinkin täsmällisiä. Myös saunan rakenne vaihtelee seremonioittain.
Yön Tiessä käytettävän saunan kattoon ripotellaan hiekasta risti pohjois/etelä-länsi-itä-suuntaan ja saunan ympärille tehdään kuivamaalaus. Seremonian aikana rakennetaan kaikkiaan neljä saunaa, itään, etelään, länteen ja pohjoiseen suuntautuvin oviaukoin, tässä järjestyksessä.
3 Saunassa
3.1 Saunan käyttötarkoitukset
3.1.1 Puhdistautuminen
"Miehet käyttivät sitä puhdistautuakseen kauppamatkojen, metsästyksen, sotaretkien tai seremonioiden jälkeen... Sotaretkien, metsästysten ja kauppaseurueiden johtajat järjestivät saunoja väelleen ennen lähtöä. On hyvä hikoilla pois vilustumiset ja sairaus. Saunaa käytettiin myös peseytymiseen."[15]
Pesutarkoitukseen sauna lämmitetään muutaman kerran kuussa. Erityisesti reservaatin ulkopuolella työskentelevät saattavat kuitenkin saunoa viikottain: rautatietopparoikkien kerrotaan viettäneen vapaa-aikansa lauantaisin ja sunnuntaisin saunoen.[16]
3.1.2 Seurustelu
"Kylvyn tarkoitus on tehdä hyvä olo. Jos on väsynyt, saunomisen jälkeen tuntee olonsa jälleen raikkaaksi. Myös ystävän tullessa saunotaan. Menette sisään ja hän kertoo matkastaan ja uutisia yhteisöstään. Myös jos suunnittelet seremonian järjestämistä kutsut sukulaisesi ja keskustelet siitä heidän kanssaan."
"Tavallaan sauna oli eräänlainen miesten kerho. Jos ystävä tuli vieraisille, oli hyvien tapojen mukaista rakentaa sauna ja kylpeä hänen kanssaan. Matkoilta palatessaan mies rakensi tavallisesti saunan ja kaikki naapurit tulivat kuulemaan uutisia. Seremonioita opettelevat pojat tavallisesti rakensivat saunan vanhuksille ja kuuntelivat heidän neuvojaan siellä."[17]
3.1.3 Uskonnollinen ja terapeuttinen saunominen
Pidempien seremonioiden ohella saunomista on käytetty yksinkertaisemmin menoin erilaisten sairauksien, kuten reumatismin, ylirasituksen ja sukupuolitautien hoitoon.
Saunominen näyttää kuuluvan osaksi jokaista Laulua. Usein seremoniahoganin ympärille rakennetaan neljä saunaa, yksi jokaiseen pääilmansuuntaan.
3.2 Saunan lämmitys ja saunominen
Saunan valmistaminen on miesten työ. Pojat keräävät lämmityspuut usein edellisenä päivänä. Toisin kuin suomalaisessa saunassa, kivet lämmitetään ulkopuolella nuotiossa. Tarpeeksi kuumennuttuaan ne nostetaan haarukkakepillä tai (nykyään) talikolla saunan kivikuoppaan saunan pohjoisseinustalla. Eteläseinustalle kootaan erään sammalkasvin lehtiä istumamatoksi. Oviaukko peitetään huovilla. Saunan lämmittäneet miehet saunovat ensin.
Vettä käytetään hyvin vähän tai ei ollenkaan: pienessä tilassa kivien kuiva lämpö riittää hikoiluun. Toisinaan[18] voidaan lyödä löylyä vedellä, johon on lisätty ukkosen iskemän puun neulasia: tällä arvellaan olevan tervehdyttävä vaikutus. Ensimmäisen löylynoton jälkeen hiki poistetaan iholta kieriskelemällä ulkopuolella hiekassa (kesällä) tai lumessa (talvella) tai hankaamalla ihoa näillä aineksilla. Löylyyn palataan uudestaan, usein kaikkiaan kaksi tai neljä kertaa. Myöhemmillä vilvoittelukerroilla peseydytään veden ja saippuan kanssa (jos näitä on käytettävissä) tai pulahdetaan lampeen tai lähteeseen, jos sellainen on lähellä. Jos saunojia on liian monta mahtumaan kerralla sisään, vuorotellaan saunomista ja vilvoittelua ryhmissä.
Miesten palattua hoganille on naisten vuoro. Riisuttuaan muut vaatteensa hoganissa he pitävät päällään hameen tai vyötärölle kiedotun kankaan kunnes alavartalo on saunan oviaukon sisäpuolella, jolloin se riisutaan seinustalle vilvoittelua odottamaan.
Toisinaan saunalle tuodaan puhtaat vaatteet joihin pukeudutaan saunomisen päätyttyä.
3.3 Hyvät saunatavat
3.3.1 Saunan käytöstä
Joka saunomiskerralla lisätään saunan kattoon lisää maata. "Tämä on saunan käsky: 'Jos et heitä minulle mitään, pysyt köyhänä etkä saa koskaan mitään itsellesi.'"[19]
Saunarakennuksessa ei saa nukkua: tämä aiheuttaa sokeutta ja kuuroutta. Hätätilanteessa, esimerkiksi lumimyrskyn yllättäessä niin, että saunarakennus on ainoa suoja, sen kattoon tehdään savuaukko, jolloin rakennus muuttuu pikku-hoganiksi ja on asuinsijaksi käytettävissä.
Saunarakennuksen puita ei saa käyttää polttopuina ruoanlaitossa. Tämä aiheuttaa myös sokeutta ja kuuroutta.
3.3.2 "Ole kuin valkoisen miehen kirkossa."[20]
Vanhan tavan mukaan miehet sitoivat esinahan narunpätkällä, kankaansuikaleella tai jukkakuidulla niin, että se peitti peniksen pään; tämän tekemättä jättäminen johti sokeutumiseen[21]. tai impotenssiin.[22] Ilmeisesti tätä tapaa ei kuitenkaan noudateta kovin systemaattisesti.
Ennen ensimmäistä sisäänmenoa kylpijä huusi kutsun Pyhälle Kansalle ja muille ihmisille tulla jakamaan kylpy.[23]
Saunassa ollessaan kylpijät laulavat erityisiä saunalauluja, jotka kertovat ensimmäisen saunan rakentamisesta ja sen käyttöön liittyvistä tavoista. Myös muita lauluja käytetään: seremoniallisesta laulustosta esim. Hirviön Tien laulut, Ukkoslaulut ja sellaiset laulut jotka käsittelevät kovia ja pehmeitä tavaroita, hevosia, lampaita ja turvallisuutta.[24] Seremoniasaunoessa potilas ei yleensä itse laula, vaan tämän tekee ulkopuolella, oviaukon edessä istuva laulaja.
Kylpijät pysyttelevät saunassa niin kauan kuin kestävät kuumuutta. Saunalaulujen osaamisen arvellaan parantavan kestokykyä.
Tullessaan ensimmäisen kerran ulos kylpijä kieriskelee hiekassa tai lumessa, hieroo sitä kehoonsa. Tämän aikana voidaan rukoilla Äiti Maata takaamaan pitkä ja onnellinen elämä. Jos vettä on käytössä, kylpijät huuhtovat sillä itsensä myöhemmillä viilentelykerroilla.
Naiset kylpevät miehistä erillään: yhdessä kylpemisen arvellaan aiheuttavan reumatismia ja sokeutta. Raskaana olevat voivat kylpeä, mutta heidän on vältettävä kuumentamasta selkäänsä, jottei sikiö takerru selkärankaan synnytyksen aikana. Menstruaation aikana ei saunota, se tekisi saunarakennuksen käyttökelvottomaksi. Joillakin alueilla on noudatettu rajoituksia myös lapsensaannin aikoihin saunomisen suhteen. Saunassa piereskely ei myöskään ole hyväksyttävää.
4 Mitä tästä opimme?
Kuten navajojen parannusseremonioita, myös heidän saunatapojaan voidaan pitää jopa kouluesimerkkinä sympateettisesta magiasta[25]. Kehon puhdistuessa liasta puhdistuu keho ja mieli myös sairaudesta, huolesta ja vaivasta. Sauna rakennetaan päiväsaikaan ja sen oviaukko suuntautuu kohti auringonnousua: näin vältetään pimeässä vaanivat pahat henget. Saunan joutumista alttiiksi esimerkiksi ruumiin eritteiden aiheuttamalle kontaminaatiolle vältetään; jos näin tapahtuu, sauna menettää tehonsa ja joudutaan rakentamaan uusi. Myös 'psyykkistä kontaminaatiota' vältetään: niin seremonioiden kuin rekreationaalisenkin saunomisen yhteydessä kylpijöiden on määrä välttää negatiivisten asioiden ajattelua. Saunalaulujen muistaminen ja laulaminen on ilmeisen hyvä menetelmä. Ajatus siitä, että elääkseen harmoniassa ilmiön (esimerkiksi kuuman löylyn) kanssa on syytä osata sen historia, tuo väistämättä mieleen kalevalaiset syntysanat.[26]
Ihminen ei kykene jatkuvasti elämään harmonisessa suhteessa ympäristöönsä, "kävelemään kauneudessa"; saunominen on rituaali, jossa arkisen elämän tai poikkeuksellisten tapahtumien epämiellyttävien henkisten vaikutusten torjumiseksi tehtävä järjestyksen palauttamisrituaali, puhdistautuminen[27], on konkreettisimmillaan. Saunoja on siitä yleensä erinomaisen tietoinen, oli nimenomainen saunomiskerta osa suurta Laulua tai arkinen rentoutumismenetelmä.
Navajo kokee itsensä hyvin voimakkaasti osaksi ympäristöään ja yhteisöään. Esittäytyessä on tärkeämpää kertoa, mihin klaaneihin kuuluu äitinsä ja isänsä puolelta kuin mainita nimensä. Jos yksilön ja ympäröivän maailman harmonia rikkuu, parannuksen tehtävänä on sopeuttaa yksilö maailmaan eikä muuttaa maailmaa yksilön tarpeiden mukaisesti, johtui rikkoutunut harmonia sitten yksilön omasta käytöksestä tai olosuhteiden muutoksesta.
Vaikka suomalainen sauna on menettänyt uskonnolliset kytkentänsä jo kauan sitten, heijastelevat täkäläiset kuvaukset hyvin samanlaisia psykologisia vaikutuksia - joskus jopa informanttien sanavalintoja myöten.[28] Onkin varsin vaikea sulattaa Edelswardin näkemystä siitä, että suomalaisen saunan henkiset merkitykset ovat peräisin rituaalin nostamisesta kansalliseksi symboliksi 1800-luvulla, 'keksityksi traditioksi'.[29]
Aaland, Mikkel: Sweat - The illustrated history and descripiton of the Finnish sauna, Russian bania, Islamic hammam, Japanese mushi-buro, Mexican temescal and American Indian & Eskimo sweatlodge. Capra Press, Santa Barbara, USA, 1978.
Douglas, Mary: Purity and Danger. An analysis of the
concepts of pollution and taboo. Routledge, Lontoo, 1992 (1966).
Dutton, Bertha B.: American Indians of the Southwest. University of New Mexico Press, Albuquerque, USA, 1983.
Edelsward, L.M.: Sauna as Symbol. Society and Culture in
Finland. American University Studies, Series XI, Anthropology and Sociology
Vol. 53. Peter Lang, New York 1991.
Hillerman, Tony: The Dark Wind. Harper Paperbacks, New York, USA, 1990 (1982).
Kalevala. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 14. 23.
painos, Helsinki 1951.
Kluckhorn, Clyde; Leighton, Dorothea: The Navaho. Revised edition. Harward University Press, Cambridge, Mass., USA 1974.
Kluckhorn, Clyde; Hill, W.W.; Kluckhorn, Lucy Wales: Navaho Material Culture. The Belknap Press of Harward University Press, Cambridge, Mass., USA, 1971.
Lowie, Robert H.: Indians of the Plains. American Museum Science Books, Garden City, New York 1963 (1954).
Rozin, Paul; Nemeroff, Carol: The Laws of sympathetic magic. A Psychological analysis of similarity and contagion. Teoksessa Stigler, James W.; Shweder, Richard A.; Herdt, Gilbert (toim.): Cultural psychology. Essays on the comparative human development. Cambridge University Press, Cambridge, New York 1990.
Spencer, Robert F.; Jennings, Jesse D.; et al.: The Native Americans. Ethnology and backgrounds of the North American Indians. Second edition, Harper & Row, New York, USA, 1977.
Virrankoski, Pentti: Pohjois-Amerikan intiaanit. Suomen atropologisen seuran toimituksia 3. Suomen antropologinen seura, Helsinki, 1980.
(Kartta teoksesta Kluckhorn-Hill-Kluckhorn: Navaho Material Culture.)
[1] Hillerman, ss. 249-250.
[2] Aaland ss. 166-167.
[3] Lowie s. 187.
[4] Edelsward s. 187.
[5] Virrankoski ss. 166-169, The Native Americans ss.292-298, Dutton ss. 67-77.
[6] Intiaaneihin liittyvien erikielisten sanojen ja nimien kirjoitusasujen suhteen olen noudattanut Virrankosken (1980) omaksumia käytäntöjä.
[7] Four Corners on ainoa paikka Yhdysvalloissa missä neljän osavaltion rajat kohtaavat.
[8] Espanjalaiset kutsuivat heimoa nimellä Apache de Návaju ("viljelevät apachit"); Kantasanan arvellaan olevan tewankielen Návahu'u, "viljelty joenuoma" (Dutton s. 66).
[9] Ks. myös "Their Words Were Their Weapons", National Geographic, lokakuu 1995, s. 139.
[10] The Native Americans ss. 303-310, Dutton ss. 89-96.
[11] The Native Americans ss. 301-305.
[12] The Native Americans ss. 299-300.
[13] Navaho Material Culture, ss. 317-319
[14] Mieluiten katajaisia: tämä ei haise pihkalta kuumentuessaan.
[15] Navaho Material Culture s. 322.
[16] Navaho Material Culture s. 320.
[17] Navaho Material Culture s. 322.
[18] Aaland s. 153.
[19] Navaho Material Culture s. 209
[20] Aaland s. 149.
[21] Navaho Material Culture ss. 209.
[22] Navaho Material Culture s. 208.
[23] Navaho Material Culture s. 209.
[24] Navaho Material Culture s. 209.
[25] Vrt.. Rozin & Nemeroff, ss. 205-229.
[26] Vrt. esim. teräaseen haavan hoitamiseen käytetty Raudan synty, Kalevalan 9. runon säkeet 29-258
[27] Douglas ss. 160-161.
[28] Edelsward ss. 117-128.
[29] Edelsward ss. 188-195.