Viisikielinen nauhaton basso syntyy I
Perusrakenne pysyy samanlaisena: Kahdesta liimapuulevystä tehty, osin ontoksi kaiverrettu loimukoivurunko. Warmothin valmis pulttikaula. Kaksi mikrofonia ja passiivielektroniikka.
Tällä kertaa on tarkoitus yrittää saada lopputuloksesta myös ehkä vähän näyttävämpi, kun kansipuoliskon vanha pöytälevy on sentään aika komeaa puuta. Siinä mielessä uskaltauduin päättämään, että isosiskon tumman väriskaalan ja mustien metalliosien sijaan uutukaisesta tulee vaaleampi ja se saa kullatut metalliosat.
Isonsiskon Presicionin pohjalta disainattu lankunmuoto lievästi ylipitkine yläsarvineen osoittautui kuitenkin melkoisen onnistuneeksi, joten se sai toimia mallina myös uudelle lankulle.
Kaksikko rinnakkain. Nauhattomassa on erimallinen lapa, joten tuntui sopivalta disainata lankun sarvia vähän enemmän Rickenbackeriin päin. Halusin myös väistää puulevyn ison oksankohdan, joten pienensin hieman lankun alempaa lannetta, jolloin kokonaisuudesta tulee siromman näköinen. Mikrofoneiksi valitsin Seymour Duncan/Basslinesin MusicMan-mallit. Vaikka tässä kuvassa ne on aseteltu suunnilleen samoille paikoille kuin isosiskossakin, harkitsen tätä kirjoittaessani sijoittavani mikit perinteiseen Sabre-asetelmaan, jolloin toinen tulee lähelle tallaa ja toinen suunnilleen isonsiskon mikkien puoliväliin. Talla koostuu viidestä eri osasta. Säätimien asettelu on luultavasti lopulta toisenlainen.
Virityskoneiston järjestyksen oli tarkoitus olla tavanomaisempi 3+2, mutta T-kauppa lähetti yhden vääriäpäisen koneiston enkä tullut
vaihtaneeksi: ajattelin, että kyllä tuohon lapaan saa sopimaan myös "väärinpäisen" 2+3-asetelman.
Valokuvien ja parin skannauksen perusteella systeemiä oli sitten helppo hahmotella Illustratorilla:
Samalla vaivalla tuli sitten suunniteltua lapaan logoakin myöhempää siirtokuvakalvotulostusta varten:
Ja sitten työhön. Isonsiskon lankku oli tehty kahdesta päällekkäin liimatusta pöytälevyn palasta, joten siitä tuli toista senttiä tavanomaista lankkua paksumpi. Pöytälevyä ei ollut jäljellä kuin yhteen puoliskoon, joten jouduin turvautumaan kaupan tarjontaan. Parin rautakaupan hakemisen jälkeen löysin kohtuukelvollista 18-millistä liimapuukoivulevyä, jotka valitsin uuden basson pohjapuoliskon aihioiksi. Ratkaisu ei ehkä ole ihan ideaali, mutta tuleepahan testattua miten tällainen rautakauppalaatuinen tavara toimii.
Ja pistosahan oli aika ryhtyä laulamaan.
Tässä viimeisessä loimukoivupöytälevyn palasessa on kääntöpuolella ruma kolo, joka on jyrsittävä ja paikattava ennen kuin pohja liimataan.
(Kuvassa näkyvä lyijykynäpiirros on osa aikaisempaa lankunsuunnitteluideaa.)
Tässä vaiheessa sahattu yläpuolikas piipahti yläkerran puolella silmäiltävänä. Mittailin samalla, miten leveä osa lankun keskiosaa on syytä jättää koloamatta niin, että mikrofoneilla on kaikin puolin lujaa puuta allaan.
Pohjan puolikkaat sahasin sitten kansipuolen mallin mukaisesti.
Reunojen rosot ja epätäsmällisyydet on helpompi korjata sitten kun kansi ja pohja on liimattu toisiinsa. On ehkä vähän neuroottista kirjoittaa palasiin mille puolelle kukin pinta tulee, mutta lievä neuroottisuus on joskus hyväksi: olen onnistunut toisinaan tekemään peruuttamattomia toimenpiteitä ennen kuin olen ehtinyt ajattelemaan asian loppuun asti.
Sen jälkeen on luonnosteltava onkalot myös pohjapuoliskolle. Onkaloa on hyvä mitoittaa myös takapuolelle tulevan asennusluukun kannen jyrsintämallineen kanssa.
Ja sitten vain jyrsimään...
Kansipuolelle jää vähemmän puuta, etenkin tulevien säätimien kohdalle. "Oikean" jyrsintäsyvyyden hahmottaminen
ei ole helppoa, joten tässä vaiheessa sitä vain toivoo ettei kuoppa ole ainakaan liian syvä ja puu kannen kohdalla siten liian ohkainen... toisaalta potikoiden vetäminen liian paksun puukerroksen läpi on viheliäistä ja puuta on jälkikäteen hankala ohentaa.
Sitten on vuorossa soittimen ensimmäinen maalikerros. Soittimen tuleville sähköille tehty onkalo ulottuu niin syvälle kohti lankun etuosaa ja alasarvea, että sähköä johtavan maalin levittäminen sinne vasta valmistumisvaiheessa olisi jotakuinkin mahdotonta. Niinpä tulevaa Faradayn häkkiä on aiheellista ryhtyä pohjustamaan jo tässä vaiheessa. Sähköä johtava maali on hankittu edellistä bassoprojektia varten StewMacilta, suhteellisen riittoisaa tavaraa. Oli tosin päässyt hiukan kuivahtamaan, mutta onneksi vesitilkka notkisti maalia juuri tarpeeksi. Huomenna toinen kerros. Tätä vauhtia lankun liimauksen aika näyttäisi koittavan jo loppuviikon tietämissä.
Tässä vaiheessa on aiheellista miettiä tulevia jyrsintöjä. Mikrofonikolon malline tuntui helpommalta harjoittelukappaleelta kuin kaulataskun malline...
Mutta liimauksenkin aika tuli. Ensin toinen pohjanpuolisko...
... sitten toinen...
... ja vuorokaudeksi puristukseen. Liima saa kuivua kyllä vielä puristimien irroituksen jälkeen muutaman päivän.
