Jokakesäinen Haihatus-viesti

Finnconista oli sutjakkaa jatkaa ystävän kesämökille Oittilaan, ja Oittilasta puolestaan Joutsan keskustaan. Haihatus-näyttelystä on tullut jokakesäisen mökkivierailun vakio-ohjelmanumero. Violetin talon ja sen laajan pihamaan teoksissa kukkii hervottoman huumorin lisäksi oivaltava, äkkiväärä suhtautuminen ympäröivään todellisuuteen ja sen ilmiöihin.

Tämänvuotinen näyttely on saanut tavallista enemmän huomiota valtakunnanlehdistössä, ennen kaikkea kahden ”Erittäin salainen” -teeman sisäistäneen taiteilijan ansiosta. Orimattilalainen Marko Suomi on, käytyään pitsinnypläyskurssin, ottanut mallia ns. miestenlehtien seuranhakuilmoituksista ja niihin liitetyistä kuvista, jotka eivät esitä seuranhakijan kasvoja vaan nivusia. Klassisistisiin kehyksiin yhdistettynä nyplätyt pippelit olivat pikkuhauskaa ideaansa paljon, paljon vaikuttavampia. Itse en ole kyvykäs arvioimaan pitsin laatua, mutta tekstiilialan artesaaniksi valmistunut Sippi piti työnjälkeä oikein hyvänä.

Johannes Heinosen työt oli suljettu Haihatuksen perinteisestä ”shopping paradise” -myymälästä erotettuun, lukittuun konttiin. Avaimen sai lippukassalta, tosin ainakin meidän kohdallamme avain ojennettiin tullessa ilman että sitä olisi tarvinnut erikseen kysellä.

Heinosen tapauksessa tämä muka-sensurointi epäilemättä nostaa teosten huomioarvoa. Töiden teknisestä korkeatasoisuudesta huolimatta hänen tapansa leikitellä poliitikkojen mediakasvoilla ei ehkä ole sittenkään maailman terävimmästä päästä: Sauli Niinistö Jokerina on ehkä pikkunokkela, Timo Soini hitlerviiksissä aivan liian ilmeinen, halpa ja korni.

Minua koskettivat ennen kaikkea Heinosen viittaukset Suomen Suuriin Isänmaallisiin sotiin – epäilemättä siksikin, että olen näitä sotia pohdiskellut viime aikoina Muurahaispuu-kirjaprojektin kannalta. Kypäräpäinen pikkupoika kyselemässä Mannerheimilta ”Koska isä tulee?” on väistämättä pysäyttävä.

Myös isomman kuvan detaljina nähty mukaelma erilaisten ”isänmaallisten” nuorten harrastamasta lapsellisesta ”Kiitos 1939–45” -paidasta teki vaikutuksen.

En usko lukeneeni näyttelystä etukäteen niin paljoa, että media olisi päässyt vaikuttamaan käsitykseeni tämän vuoden annista. Suomi ja Heinonen kuitenkin jäivät parhaiten mieleen, ehkäpä violetin talon katolle nousseen, kesän kellastaman uretaanitäysikuun ohella. Ja Tiina Vehkaperän ”Skandaali”-teoksen eri puolille aluetta sijoitettujen, iltalehtishokeeraavien nännien ohella.

Viestin kategoriat: kulttuuri, kuvagalleria. Pysyvä linkki viestiin.

2 vastausta kirjoitukseen Jokakesäinen Haihatus-viesti

  1. avatar Merja kirjoittaa:

    Kiitos näyttelyarvioinnistasi! Se on ihan mannaa näinä kuolevan oikeasti taidetta arvioivan kulttuurijournalismin aikoina.

  2. avatar jPekka kirjoittaa:

    Merja,
    jos minä edustan laadukasta taidekritiikkiä, niin siinä tapauksessa menee todella heikosti…