Viisikielisen basson rakennustyömaa, osa III
pintakäsittelyä

(Jatkoa edelliseltä sivulta)
Vaikka harkitsinkin välillä basson jättämistä aivan luonnonvaaleaksi, lopulta päädyin kuitenkin sitten alkuperäiseen väritysideaan. Yksi syy oli se, etteivät lankun sivut ole aivan siistejä au naturel, kun lopputulos on kuitenkin koottu aika monesta suikaleesta.

Perusideana on petsata lankku ensin tummalla värillä (Herdinin "mahonginruskea"), hioa iso osa tästä petsistä pois (paitsi reunoista), petsata sitten vaaleammalla värillä ("ruskea okra") ja hioa siitäkin sitten jonnin verran keskeltä pois. Näin petsit jäävät puun syihin ja korostava loimua... toivon mukaan. No, asiahan selviää vain kokeilemalla.

Ensimmäiseksi väriksi valittu "mahonginruskea" osoittautui melkoisen tummanpunaiseksi sävyksi - mutta syyt korostuvat mainiosti jo nyt. Kuvasta huomaa myös, miten eri tavalla vaahtera (kaula takana) ja koivu (lankku edessä) väriä imevät.

Petsin kuivuttua viitisen tuntia lopputulos on jo tasaisemman näköinen sekä vaaleampi - ja entistäkin punaisempi (mikä kyllä kuvassa korostuu)! Petsi saa jatkaa kuivumistaan vielä pari päivää, silloin on vuorossa ensimmäinen petsinhiontakierros.

Seuraavaksi olikin vuorossa ensimmäisen petsikerroksen hiontaurakka. Hetkittäin alkoi epätoivo iskeä, kun jälkiei ruvennut lainkaan muistuttamaan sitä mitä olin kuvitellut, mutta pikku hiljaa petsiä oli enää (enemmälti) vain syissä.

Tästä kuvasta muuten näkyy kohtuullisen selvästi yksi jonninmoinen kämmä, jonka tein kaulaliitoksen suhteen, ja jonka tajusin vasta nyt - istuessani palaverissa kaukana projektista. No, ei mitään fataalia, mutta pientä kosmeettista säätöä sitten kun päästään kokoamaan laitosta...

(Kerron myöhemmin, mistä on kyse, vaikka minua nokkelammat varmaan huomaavat asian samantien.)

Seuraavan aamun okrapetsin levityksen jälkeen naama alkoi taas levitä virneeseen. Märällä petsillä puunsyyt näkyivät suorastaan ylidramaattisesti...

... mutta onneksi petsin kuivumisen jälkeen tulos alkoi vaikuttaa vähän hillitymmältä (kuvassa kuvio kyllä korostuu enemmän kuin livenä.

Petsaamisen jälkeen on loogisesti vuorossa pitkä ja monikerroksinen lakkausurakka. Päädyin perinteiseen Dicco-lakkaan siveltimellä levitettynä. Näin pintaa ei luultavasti saa yhtä tasaiseksi kuin ruiskulla, mutta ruiskutustilan järjestäminen olisi ollut aika mahdotonta. Joten sinnittelemme näin.

Dicco kuivuu suhteellisen nopeasti, joten saman päivän aikana kerkiää vetäistä parikin lakkakerrosta. Aina välillä on myös syytä vaihtaa esineiden asentoa eri kuivumisjaksojen aikana. Huomaa narusta, kattokoukusta ja vaimon lahjoittamasta neulepuikosta rakennettu näppärä lankunriiputinjärjestelmä.

Tässä vaiheessa soittimen lopullinen väri alkaa olla jo hahmottunut. Lopputulos on selkeästi tummempi kuin aluksi oletin - etenkin lankun osalta. Koivu vain tuntuu imevän itseensä väriä aivan eri tavalla kuin vaikkapa vaahtera - kaulahan on käsitelty samoilla väreillä, ja väri on paljon vaaleamman oranssi. Mutta tässä vaiheessa tummuudelle on vaikeaa enää tehdäkään mitään. Pienet skröbyt esimerkiksi mikkikolojen reunojen suoruudessa jäävät varmaan näin paljon paremmin näkymättömiin. Samoin jokseenkin näkymättömiin jää myös musta reunalista.

Dicco-kerrosten lomassa on syytä alkaa viimeistellä logojen ja muiden bassoon laitettavien kuvioiden ulkonäkö ja värit. Illustratorissa on helppo tehdä värikästä jälkeä, mutta miten hyvin ne näkyvät suhteellisen tummaksi petsautuneelta puulta?

Yksi keino ottaa asiasta selvää on tulostaa logokandidaatteja kalvolle ja yrittää sitten mallailla lavan ja lankun päälle. Hienot sävyt hukkuvat helposti näkymättömiin.

Vielä viimeiset täsmentelyt ja sitten tulostus siirtokuvapaperille (jota saa ainakin oululaisesta SP-elektroniikasta). Tässä vaiheessa mukana on vielä monta variaatiota...

... mutta lopulliset suosikit on aika sitten valita. Siirtokuvien liimaamisrutiini on onneksi tullut hankittua jo nuorena poikana lentokoneiden pienoismallien kanssa.

Ainakin tällä hetkellä erityisesti keltainen näyttää peilailevan tosi nätisti valossa. Saa nähdä, millainen vaikutelma on sitten kun siirtokuvien päällä on vielä muutama kerros Diccoa ja pulituurikiillotus. Aivan niin, ei se lakkaaminen tosiaankaan vielä loppunut. Tinnerinhajuisia sivelytuokioita on edessä vielä useampia.

Parin lakkakerroksen jälkeen logoa reunustava keltainen ei enää pompi silmille, mutta toisaalta kokonaisuus näyttää paljon luontevammalta. Logoon tehty pienoinen varjoefektikin sulautuu puuhun luontevasti.

Lakkauskerrosten välillä on syytä paikkailla myös jo kauan sitten - ennen lankunpuoliskojen liimausta - tehtyjä sähköisiä suojamaalauksia. Maalarinteippi ei osoittautunut hyväksi ideaksi, sillä maalia ujuttautui sen alle (kuten kuvastakin voi huomata. Onneksi tajusin ottaa teipin pois jo ennen kuin maali kuivui, joten suurimmat valumat oli mahdollista pyyhkiä paperilla.

Pikku hiljaa, lakkakerrosten määrän kasvaessa, lankun pintaan alkaa lopultakin muodostua se kaivattu, lasimainen, kolmiulotteinen pinta. "Kaupan bassojen" tasaista tuosta tuskin koskaan tulee - siihen olisi tarvittu ruiskulakkausta. Tavoitteena onkin eräänlainen "antiikkipinta", siisti ja näyttävä mutta vähän elävä. Sellainen sopii myös lankun puumateriaalin kierrätysalkuperän henkeen.

Lopulta koitti aika, jolloin on väistämättä todettava, että basson pinta tuskin muuttuu tämän koreammaksi enää lakkaamalla. Viimeinen kerros saa jäädä rauhassa kuivumaan viikonlopun ajaksi - maanantaina on sitten aika ruveta ihmettelemään pulituurikiillotuksen saloja.

Pulituuri osoittautui yllättävänkin tehokkaaksi välineeksi siloittelemaan lakkapinnan skröbyjä. Sinnikkään hinkkaamisen jälkeen pinta tasoittui silminnähden - tosin kiillosta tuli jossain määrin maitomaisemman ja "vanhemman" näköinen. Toisaalta lakkapinta ei uutterankaan hinkkaamisen jälkeen muuttunut kaikilta osiltaan moitteettomaksi, joten hieman kuluneemman näköinen "antiikkipinta" sopii oikeastaan paremmin kuin huippukiilto. Kyllä tämän pinnan kanssa elää ja kehtaa.

Seuraavaksi pulituuri vaihtuu (hetkeksi) liimatuubiin ja (pidemmäksi hetkeksi) ruuvimeisseliin ennen kolvia, joten on taas aika vaihtaa sivua.