Viisikielisen basson rakennustyömaa, osa II
muotoilun hienosäätöä
(Jatkoa edelliseltä sivulta)
Lomareissun ja flunssanpoikasen jälkeen olikin aika palata taas hyvillä mielin projektin pariin. Seuraavana tässä joiltakin kohdiltaan jossain määrin (ainakin näennäisen) epäloogisesti etenevässä lankunrakennusprojektissa oli lankun reunojen tasaaminen ja siistiminen.
Homma alkoi karkealla jyrsinnällä laakerikärkistä terää käyttäen...
... ja jatkuu raspilla ja hiomakoneella. Tähän taitaa mennä useampi päivä, etenkin kun hiomakone on tämän projektin sähkötyökaluista se eniten inhoamani. (Tärryytys ei tunnu käsissä kovinkaan mukavalta.)
Vauhtiin päästyä hiominen alkoi tosin edetä odotettua nopeammin. Joskus liiankin nopeasti - varomaton raspinkäyttö teki kannen kulmaan muutamia tarpeettomia pykäliä. Osittain ne jäävät tosin tulevan reunalistauran alle. Ellen sitten luovu koko reunalistaideasta ja pyöristä myös etukulmia. Ans kattoo.
Lankun pohjareuna oli joka tapauksessa suunniteltukin pyöristettäväksi. Operaatio sujui jyrsimellä vallan sukkelasti ja ilman pahempia haavereita. Sen jälkeen oli vuorossa taas lisää hiontaa, lisää hiontaa ja lisää hiontaa...
... mutta se näytti kannattavan, sillä vähitellen lankku alkaa näyttää suorastaan muodokkaalta.
Taas vähän mallailua ja tsekkailua sen suhteen, miltä lopputulos ehkä näyttää. Tässä mallailussa on muukin järki kuin päästä haaveilemaan. Osien sovittelu paikoilleen ja valokuvat antavat tilaisuuden katsella rauhassa, sattuuko silmään mitään ongelmakohtaa tai muuta parantamisen varaa.
Takaapäin basso alkaa olla melkein namu.
Etupuolikin alkaa näyttää aika mainiolta.
Basso on ollut tarkoitus petsata ensin mahonginväriseksi, hioa petsi sitten pinnalta pois niin että puun syihinjäänyt petsi korostaisi kuvioita, ja vetää päälle lopulta okranvärinen petsi ikään kuin sitomaan kokonaisuutta yhteen. Nyt rupeasin miettimään, että josko sen mahongin jättäisikin pois ja korostaisi syyt okralla. Vaaleana basso näyttää oikeastaan aika staililta.
Toisaalta vähän tummemmassa lankussa olisi ehkä helpompi saada häivytettyä hioessa ja jyrsiessä syntyneitä pikkukämmejä. Täytyypä harkita.
Sivukuvassa huomaa, että lankku on tosiaan jonkin verran (suunnilleen sentin) paksumpi kuin tavallisesti.
Pitkäksi venähtäneen rakentelupäivän (tässä projektissa 2-3 tunnin työstörupeama päivässä on kauan) päätteeksi mittailin vielä, mahtaako yksi reunalistanauhan pituus todellakin olla tarpeeksi paksu koko lankun ympärille. Näyttäisi olevan, juuri ja juuri. Saatan selvitä ilman liitoskohdan nyhertämistä.
Hiomista piisaa. Soololoviin ei Black & Decker päässyt, joten täytyi siirtyä käsityöhön. Pyöreäsivuisen raspin ympärille kiedottu hiomapaperi osoittautui varsin käyttökelpoiseksi välineeksi.
Lopulta päätin, että sivut ovat riittävän siistit ja suorat. Siispä jyrsimään uraa reunalistalle. Tajusin vasta jälkeenpäin, että tässä oli (toivon mukaan) viimeinen työvaihe, jossa jyrsintä tarvittiin.
Muovinen, valmis reunalista kiinnitetään uraansa geelimäisellä pikaliimalla ja varmistetaan kuivumisen ajaksi maalarinteipillä.
Kaikkein kiperimmät mutkat jäivät ensimmäisenä päivänä tekemättä. Ei muovilista sentään miten tahansa taivu...
...ellei sitä lämmitä kuumailmapuhaltimella. Oikeilla välineillä loppupätkäkin sujahti liimaukseen vallan näppärästi. Edellisen päivän liimaukset pääsivät jo hiontavaiheeseen, lista tuntuu pysyvän paikallaan vallan kelvollisesti.
Ja tiedossa on sitten taas lisää hiontaa...
Yksikielinen basso!
Kaulan kiinnityskohdan hienosäätämiseksi ja monen muun pikkuasian tarkistamiseksi tuntui aiheelliselta pultata kaula kahdella ruuvilla kiinni, teipata satula tilapäisesti paikoilleen, kiinnittää yksi virityskoneistoista ja talla. Niinpä basso soi ensimmäistä kertaa - akustisesti. Soundi kuulosti melkoisen voimakkaalta ja tasapainoiselta. Kaula on tietysti ainoastaan yhden kielen kuormalla melkoisen takakenossa, joten alemmilta nauhoilta soittaminen aiheutti lähinnä räpinää. Mutta se ei ole tässä vaiheessa oleellista.
Lankun painon takia tästä näyttäisi tulevan kohtuullisen harvinaislaatuinen soitin: viisikielinen basso, joka ei ole kaulapainoinen.
Myös potentiometrien, mikkivalitsimen ja plugivastakkeen reiät on nyt porattu, kuten kuvista huomaa. Tallan asentoa joudun vielä hiukan säätämään, jäi nolosti pikkuisen vinoon. Kaulataskun reunat ovat parista kohtaa epäsiistin näköisiä, eikä niille enää voi oikein mitään tehdä (paitsi väljentämällä kaulataskua, mikä ei muuten ole erityisen järkevää). Mutta pääsääntöisesti "ensimmäinen kerta koossa" -kokemus oli positiivinen ja rohkaiseva. Tästähän tulee oikea soitin!
Vielä ennen loppuhiontaa on aiheellista tehdä loputkin reiät. Minulla on vanha päähänpinttymä siitä, että basson kielten pitää kulkea lankun läpi, joten läpivientireiät kuuluvat asiaan.
Seuraavaksi vielä jonkin verran hiontaa ennen ensimmäistä petsikerrosta.
Väriasioihin siirtyminen onkin jälleen hyvä syy vaihtaa sivulle KOLME...